Paluuta arkeen, ja maantasalle

Sain sentään tänään itseni salille, vaikka olotila oli semmonen ettei olisi paljon vähempää voinut kiinnostaa. Otin sitten löysän olotilankin vuoksi hieman erilaisen treenin, eli alkuun omin päin posetreeniä (lähinnä kävelyharjoitusta uusilla kengillä, ja t-kävelyrutiinia) ja perään käsi-olka -treenin. Koska jälleen kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa (eli tässä kohtaa paljastavat kuinka perkuleen pitkä matka sinne kisalavoille vielä on), niin tässäpä niitä muutama tältä päivältä... 

Voi tätä energian määrää...

Joulupukki toi muuten tällaisenkin... Raakasuklaata ja hedelmiä, eikä yhtäkään normaalia suklaakonvehtia!

Tämmöstä tällä kertaa. Kurinpalautuksen aika syömisten osalta, ja aktiivisempaa treeniä niin salin ku posettamisenkin osalta. Uusi vuosi ja uudet, paremmat tavat siis edessä! :) Siltä varalta etten enää tämän vuoden aikana kirjoittele, niin oikein hyvää uutta vuotta, ja muistakaa: tehkää uudeksi vuodeksi vain lupauksia, jotka oikeasti haluatte toteuttaa, ja joiden toteuttamisen eteen olette valmiita tekemään töitä! Tuloksia ei tule helpolla, mutta kun niitä tulee, on se sitäkin palkitsevampaa...

- Nea -

Let it snow, let it snow, let it snow!

No joo, ei tullut lunta, ei valkoista joulua, eikä edes joulupukkia meillä näkynyt... Mutta joulumieli valtasi talon (tai siis vanhempieni talon) ja perinteistä pidettiin kiinni. Ja syötiin niin että napa meinasi ratketa. :) Sen enempää selittelemättä, tässä hieman kuvia meidän perheen joulusta (pahoittelen kännykällä napsittujen kuvien huonoa laatua):

Olin vissiin ollut joulupukin ja tonttujen mielestä kauheen kilttinä, kun toi toivomuslistallani olleet uuden salikassin, foam rollerin ja pipoja peräti kaksin kappalein. :)

Nyt on kaksi päivää mennyt erittäin epäterveellisesti syöden ja aivan liian vähän vettä juoden, ja sen huomaa kropastakin. Turvottaa ja ah niin ihanasti finnejä pukkaa naamaankin. Yöh. No, huomenna käymään salilla. Ruokavalio nyt ei ehkä vielä huomenna normalisoidu, kun noita jouluruokia on vieläkin jäljellä, mutta kyllä se tästä... Toivon vaan että nyt vasemman lapaluun alueelle iskenyt jumitus helpottaa pian, pää ei meinaa taipua mihinkään suuntaan ja yölläkin heräsin kipuun nukuttuani kädet pään yläpuolella. Auts.

Mieskin sai joululahjaksi BodyCampin Brutal Diet -paketin, joka alkaa 3.1. Mielenkiinnolla ootan miten tuo sutviutuu. :)

- Nea -

Pohdintaa ulkonäköasioista...

Ystäväiseni Sannan pyynnöstä kirjoittelen nyt pohdintojani liittyen ulkonäköasioihin... Eli luvassa avautumista ihmisten kaunis-sanan käytöstä, ylisanoista, hehkutuksesta, kriittisyydestä ja sen puutteesta.

Aloitetaanpa siis siitä, miten itse käsittelen ihmisten ulkonäköä noin sanallisesti. Ja siis puhutaan nyt naisista, miehet ovat aivan oma lukunsa. Naisten ulkonäköä "ylistävät" sanat, jotka noin karkeasti voisin jakaa omiksi määritelmikseen, ovat kaunis, nätti, söpö, hyvännäköinen ja seksikäs. Tähän luokitteluun olen päätynyt kun olen hermostunut ihmisiin, jotka ylikäyttävät sanaa kaunis.

Tunnen miehiä, jotka kehuvat puolia maailman naisista kauniiksi. Kaunis-sana on kokenut inflaation, se ei tarkoita oikeasti kaunista vaan jotain noista edellä mainitsemistani, mutta paremman sanan puutteessa käytetään sanaa kaunis. Pahimpia tässä hommassa ovat nykyään teinitytöt, jotka kehuvat kilpaa toisiaan kauniiksi Facebookissa ja milloin missäkin. Oikeasti, vakavissaan, pitävätkö he toisiaan kaikki niin kovin kauniina? Jos näin on, joudun häpeäkseni tunnustamaan että ei, en pitänyt teininäkään suurinta osaa ystävistäni kauniina, tai edes nätteinä, söpöinä, hyvännäkösinä tai seksikkäinä... Eli joko ihmisistä on tullut kovin paljon kauniimpia, vähemmän kriittisiä tai sitten vain todella, todella epärehellisiä toisiaan kohtaan. Imartelu on hyvä asia, mutta hei, rajansa kaikella?

Mutta siis, mikä on mielestäni kaunis? Tai kuka? Kaunis on mielestäni sama kuin täydellinen, virheetön. Tai niin, että virheet vain tekevät kauniimmaksi. Naisella symmetriset kasvot ovat kauniit, mutta symmetria ei riitä, jotain muutakin siinä täytyy olla. Kyse ei ole silmien tai hiusten väristä, tai ihon sävystä, saati nenän koosta. Mutta todella, todella harva nainen on mielestäni aidosti oikeasti kaunis. Ja kauneuskin voi "laskea" hyvännäköiseksi, jos esim. se kuuluisa sisäinen kauneus ei tue kaunista ulkokuorta.

Fella näyttää mallia söpöstä...

Tästä sisäisestä kauneudesta päästäänkin toiseen määritelmään, hyvännäköiseen. Hyvännäköinen on kaikista vaikein määritelmistäni, sillä hyvännäköinen nainen voi olla myös kaunis, nätti tai seksikäs, mutta voi olla olematta kumpaakaan. Hyvännäköisyys on enemmän sitä, miten ihminen kantaa itsensä, kyse on siis enemmän kokonaisuudesta, vaikutelmasta, kuin mistään tietyistä kasvonpiirteistä. Hyvännäköinen voi lähemmällä tarkastelulla paljastua kaikkea muuta kuin nätiksi, mutta etäämpää, tai yleisemmin tarkasteltuna, olla todellakin puoleensa vetävän näköinen. Hyvännäköinen on siis se, miksi "ei-minkään-näköinen" voi tulla vahvemmalla meikkauksella, tyylikkäämmillä vaatteilla, huolitellummilla hiuksilla jne. Ja ennen kuin kukaan alkaa hermoamaan tästä määritelmästä, niin voisin sanoa, että tähän luokitteluun lasken itseni...

Sitten ovat vielä ns. helpot, eli nätti, söpö ja seksikäs. Seksikäs on puhtaasti asenne ja pukeutumiskysymys, tätä voi olla hyvin pitkälti kuka tahansa. Seksikkyys tulee myös ihmisestä sisältä, seksikäs on se nainen, joka tuntee itsensä, kantaa itsensä ja tietää olevansa nainen. Seksikkyys ei ole sitä "rinnat tyrkyllä" -olemista, vaan seksikkääksi voi tehdä pieni onnistunut flirtti, kauniit, salaperäiset silmät, pienet eleet ja ilmeet. Nätti taas on se naapurin tyttö. Se, jonka kasvot voisivat olla kauniit monen mielestä, mutta joista puuttuu "se jokin" joka tekisi niistä erityiset, mieleen jäävät, katseet kääntävät. Symmetriset, mutta ehkä liian "kiltit" ollakseen jotain muuta kuin nätit. Söpö menee sitten vielä asteen kiltimmiksi, usein jo lapsen kasvoja muistuttavaksi, ehkä hieman tyttömäisesti keimailevaksi. Söpö usein yrittää olla seksikäs tai hyvännäköinen, mutta on nätti kasvoiltaan ja epävarma luonteeltaan, joten päätyy muistuttamaan japanilaisten sarjakuvien suurisilmäistä tyttöä joka on hieman eksyksissä.

Löydätkö sinä tästä mitään järkeä? Olenko aivan hakoteilla sen suhteen, kun sanon että ei, maailmassa ei ole paljoa oikeasti kauniita naisia? Ja ei, teinit eivät yleensä ole kauniita, koska heiltä puuttuu vielä "se jokin" syvällisyys siitä kauneudesta.

Vielä kaukana "mahtavasta".

Tästä pääsemme vielä aasinsiltaa fitnekseenkin. Tuo teinien toistensa kilpaa kehuminen kun tulee esille aikuisilla naisilla fitness-harrastuksen parissa. Toisia kehutaan hirveästi, hehkutetaan maasta taivaisiin. Olen välillä miettinyt kuinka paljon tästä hehkutuksesta on tuota samaa teinien kaunis-sanan viljelemiseen rinnastettavaa, ja kuinka paljon vilpitöntä, kriittisesti arvioitua? Tarvitseeko kehujen ansaitsemista harkita edes kriittisesti? Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon fitness-harrastuksen parissa nuo kehut voivat aiheuttaa myös paineita. Teinit kun kehuvat toisiaan kauniiksi, ei se paineita kaiketi aiheuta: eihän sitä kauniimmaksi oikein itseään pysty muuttamaan, ja jos on jo kaunis, niin miksi pitäisikään? Fitness-harrastajilla sen sijaan tavoitteena on menestyminen kilpailuissa, jatkuva itsensä kehittäminen ja usein kasvaminen lihasten osalta. Tähän kun mennään jatkuvasti, kisoihin valmistautuvalle, hehkuttamaan sitä kuinka loistava, mahtava, upea jne. kyseinen ihminen on, niin ollaanko tässä kohtaa kannustamassa vaiko kasvattamassa paineita sen menestymisen suhteen? Kauneutta kun ei kukaan tule arvioimaan arkielämään, mutta fitness-harrastaja joutuu toteennäyttämään sen ulkonäöllisen "mahtavuutensa" niiden kaikkin hehkutusten jälkeen...

Että tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Seuraava blogiteksti kertoneekin sitten kaikkea muuta kuin vakavista tai terveellisistä asioista, eli luvassa joulupäivitys! Varoitan jo etukäteen että kuvissa tulee esiintymään epäterveellisiä, mutta varmasti hyvän makuisia ruokia, joulukoristeita, lahjoja ja muuta sen sellaista. :)

Hyvää joulua siis kaikille, ja muistakaa nauttia joulusta! Joulun jälkeen ehtii taas kiristellä treenejä ja syömisiä, ja murehtia arkisia asioita.

- Nea -

Treeniä Tallinnassa- eli BC Pro Teamin pikkujoulureissu

Tuli tosiaan piipahdettua yhden yön reissulla Tallinnassa. BodyCampin Pro Teamin pikkujoulujen nimissä suunnattiin 9 hengen porukalla matkaan, ja tulihan siitä kiva reissu. Majoituspaikkana toimi Meriton Grand Hotel, josta sattui sopivasti löytymään ihan kelvollinen kuntosali, joten osalla porukasta sali kutsuikin sekä lauantaina päivällä heti perille päästyä että sunnuntaina aamusta, ennen aamupalaa. Ihan hyvin sujui treenit kyllä, jopa tyhjällä mahalla sunnuntaina. :) Osa porukasta viettikin sitten pidempää iltaa ja pääsivät vissiin nukkumaan samoihin aikoihin kun me toiset suunnattiin jo salille...

Pari otosta reissusta taas kertomaan sanojen sijaan:

Sanna ja minä, niin edustavina että...

Taidan hävitä aikalailla Sannalle noitten hauisten koossa...

Kurottavaa yhden jalan maastavetoa... Ai mikä tasapaino? :D

Ja tottakai lopuksi pieni posetreeni, mikä taas tuota tasapainoa kehitti kun varpaillaan yritti heilua ilman korkkareita...

    

Ja kyllä, me tehtiin muutakin ku käytiin salilla... Käytiin mm. drinkeillä illalla 30. kerroksen kattohuoneistobaarissa, syömässä pitkän kaavan mukaan afrikkalaisessa ravintolassa (maistoin sammakon koipia, oli varsin hyviä!), sunnuntaina salin jälkeen piipahdettiin joulutorilla ja löydettiin varsin tunnelmallinen pieni kahvila, jossa istahdettiin glögeille...

Glögiä keskiaikaisen tyylisestä mukista kynttilänvalossa...

Nyt sitten yritetään toeta taas mässäämisestä, kiroillaan turvotusta ja ihmetellään millon sitä oppii lopettamaan herkkujen syömisen ennen ku se harmitus iskee... Kaikki aikanaan?

- Nea -

11 kohdan blogihaaste

Sain Sannalta blogihaasteen.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:
1. Olen koulutukseltani ylioppilas, tradenomi, painotuotantoassistentti ja parin vuoden päästä sairaanhoitaja.
2. Pelkään hyttysiä. Tervettä itsesuojeluvaistoa tosin, olen niille allerginen.
3. Tanssiminen on ainoa liikuntamuoto josta aidosti oikeasti pidän.
4. Olen hyvin läheinen vanhempieni kanssa.
5. Olen ollut naimisissa nyt reilun vuoden, ja ollut koko ajan onnellisempi kuin koskaan aiemmin.
6. Yritän aina olla kiltti ja toimia oikein. Joskus tämä ymmärretään väärin, ja homma kalahtaa omaan nilkkaan.
7. Minulla on kaksi ns. parasta ystävää, joille pystyn puhumaan kaikesta.
8. Edelliseen lisäyksenä: mieheni on kuitenkin minulle se kaikista lähin ystävä.
9. Olen jouluihminen. Joulu on mielestäni perhejuhlista paras, ja rakastan kaikkea siihen liittyvää.
10. Olen musiikin osalta kaikkiruokainen... Paitsi ooppera ei oo mun juttuni.
11. Kannatan Oulun Kärppiä. Mut on vaan kasvatettu niin. :)

Minulle annetut kysymykset

1. Kuka olet ja mistä tulet/asut? 
 - Nea, Tampereelta

2. Mistä blogisi kertoo?
 - Kirjoittelen pääasiassa harrastuksistani (fitness nyt etunenässä), ajatuksistani niihin liittyen sekä sekalaisia kuulumisia elämästäni.

3. Mikä sai sinut laittamaan blogin pystyyn/kirjoittamaan sitä?
 - Kirjoitin jokunen vuosi takaperin blogia edellisestä isommasta projektistani, nimittäin hampaiden oikomishoidosta. Nyt kun fitness-projektini lähti käyntiin niin ajattelin alkaa kirjoitella uudelleen. Projektin kehitystä saa tätä kautta itse seurattua, ja toivottavasti joku muukin saa iloa projektini seuraamisesta.

4. Mitä toivot blogisi lukijat saavan “irti” kirjoituksistasi / mitä haluat kertoa kirjoittelullasi? Kohderyhmäsi?
 - Kohderyhmä: Hmm... Kaikki joille kuntoilu, laihduttaminen, fitness-harrastus jne. ei ole helppoja, itsestäänselviä asioita. Ja kaverit, toki. Toivon tavallaan että joku saa joskus lohtua omaan epäuskoonsa oman onnistumisen suhteen kun lukee kuinka paljon taistoa sama asia minulle on tuottanut.

5. Kauanko olet blogannut?
 - Ensimmäisen blogini aloitin vuonna 2008, ja sitä jatkoin pari vuotta. Nyt sitten muutama kuukausi taas takana.

6. Mitä toivot tulevaisuudelta?
 - Onnea, rakkautta, terveyttä ja pitkää ikää minulle ja läheisilleni.

7. Oletko “haastaja” vai “mukavuuseläjä”?
 - Mukavuuseläjä, ilman muuta.

8.  Onko sinulla perhettä/lemmikkejä?
 - Aviomies ja koira.

9. Kuvaile lyhyesti (muutamalla sanalla) tyypillinen arkipäiväsi?
 - Aamupala, koiran kanssa ulos, töihin, välipala, töitä, lounas, töitä, välipala, töitä, salille, kotiin, koiran kanssa lenkille, ruokaa, telkkarin toljottamista ja tietokoneen näpyttelyä, iltapala, koiran kanssa ulos, iltapesu ja unille. Työt vaihtuu vuodenvaihteessa opiskeluun, muutoin päivä säilynee samanlaisena.

10. Luitko haastajan blogia?
 - Kyllä 

11. Jos et miksi et? Ja jos kyllä mitä pidit / mistä et pitänyt?
  - Uskomatonta jaksamista, energiaa ja intoa treenaamisen suhteen.

Haastan:
Mie oon nyt tylsä... En haasta ketään. Mutta ehkä jollain oli ees kivaa lukiessa lisätietoja minusta?

Läskiä, lisää läskiä! Ja ei kun syödään...

No niin... Eilen tuli sitten käytyä InBody-mittauksessa. Ja otsikkohan tuon tiivistettynä jo kertoikin, mitä sieltä tulokseksi tuli. Ok, lihastakin oli tullut vähän lisää, mutta läskiä paljon enemmän...

Tässäpä nämä tarkat tiedot (suluissa 29.8. mitatut):

Paino: 57,4kg (54,0kg)     = 3,4kg lisää painoa
Painoindeksi: 22,7 (21,4) 
Rasvamassa: 15,2kg (13,2kg)    = 2kg lisää läskiä. Auts.
Rasva%: 26,6% (24,5%)    = No noilla läskinlisäyksillä tämä ei ollut yllätys...
Viskeraalirasva: 68,4 (45,5)    = Tää on jo oikeesti vähän huolestuttavaa?
Lihasmassa: 23,2kg (22,1kg)    = Jotain posiviitista sentään, eli 1,1kg lisää lihasta.
Nesteet: 30,8kg (29,9 kg)
Vyötärö-lantio -suhde: 0,86 (0,82)    = Tämä lienee taas odotettavissa kun katsoo tuota viskeraalirasva-kohtaa...Lihastasapaino eri kehonosissa: 
Oikea käsi: 2,14kg 120,7 (1,85kg 107,4)
Vasen käsi: 2,14kg 120,6 (1,86 kg 107,7)
Keskikroppa: 19,1kg 97,5 (17,3kg 90,5) 
Oikea jalka: 6,01kg 90,2 (6,29kg 96,6)
Vasen jalka: 5,94 kg 89,1 (6,14kg 94,2) 
Fitnessindeksi: 78 (78) 
Olkavarren rasvaton ympärysmitta: 23,3cm (21,9cm)
Koomakulutus: 1281kcal (1251kcal) 

Että joo... Tuo jalkojen lihaskato huolestuttaa (oonhan mie kuitenkin jalkojan treenannut?), ja rasvan lisääntyminen kehossa ei myöskään mielialaa nosta. Metsälän Markulle tulokset samantien paikanpäällä raportoin, ja sain kuulla että suunta on oikea, joten syömiset jatkuu ennallaan, treenejä kiristellään. Öh. Eikö nyt voisi jo niitä syömisiä kiristellä? Meikä kaipaa sitä tunnetta kun housut mahtuu jalkaan... Ja kun tää kaikki kiristystä aiheuttava reisissä on nimenomaan sitä läskiä! Yäääh!

Eli ei, ei auttanu tuo InBody-mittaus mun uskoani kasvattamaan tähän touhuun... Hieman paremman fiiliksen sain sen sijaan Alonan sanoista, kun tarkistelin että onko minulla tosiaan edelleen tavoitteena ne syksyn 2014 kisat. On kuulemma. Ja sain myös kiellon verrata itseäni muihin, siitä kun ei mitään iloa tai hyötyä ole. Metsälältäkin sain muuten ohjeistuksen (komennon) suunnata hierojan pakeille. Onhan edellisestä kerrasta nyt se n. 2,5 vuotta aikaa... Varailenpa siis varmaan ensi viikon aikana hierojalle aikaa, josko vielä ennen joulua kerkeisi käymään.

Että tämmöstä tänään... Tai oikeammin eilen. Tänään tuli käytyä tekemässä käsi-olka -treeni, johon lisäsin Metsälän ohjeistamaa farmarikävelyä ranteiden vahvistamiseksi. Aika vaatimattomilla painoilla saa moista aloitella... Mutta eiköhän se siitä kehitys tule kun treenaa. Huomenna aamusta reisitreeniä, niihin saa nyt alkaa kyllä panostamaan aiempaa enemmän...

*huokaus*

- Nea -

Syömistä ja tulevaisuuden sumplimista

Aiemmin oli jo puhetta siitä, kuinka fitness-harrastus on "pakottanut" minut opettelemaan syömään kunnolla. Monia askarruttaa se, mitä fitnesstä harrastava ihminen oikeasti syö, ja monilla on vääristynytkin käsitys siitä, mitä syömisten osalta harrastus vaatii. Ok, en ole kisadieettiä vielä koskaan kokenut, ja harrastanut varsinaisesti fitnesstäkin vasta jokusen kuukauden, mutta kai sitä tässä kohtaa jo jotain voi omakohtaisista kokemuksista kertoa?

Syön siis Markku Metsälän minulle ohjeistaman "ruokavalion" mukaisesti. Homman nimi on oikeastaan IIFYM, eli If It Fits Your Macros. Syön siis annetun kalorimäärän mukaisesti (2100kcal/päivä) ja annettujen makrojen mukaisesti (30/40/30). Mitään tiettyjä ruoka-aineita ei tarvitse syödä, eikä jättää syömättä, kunhan kokonaisuus on jotakuinkin se, mitä pitäisikin. Jos siis syön karkkia, syön vähemmän jotain muuta mistä tulee hiilihydraatteja jne. Noin karkeasti esitettynä. Ja kyllä, välillä syön ihan salaattejakin, mutta en hirveän usein, mie kun en salaateista niin hirveästi välitä.

Kana-raejuustosalaatti

Laiska ja huono kokki kun olen, tulee usein väsättyä kiireellä vain jotain mahan täytettä, esim. mexican mix -vihannessekoitusta kanasuikaleilla tai vastaavaa päivän pääruuaksi. Lounaaksi syön (noloa sinällään) aika usein mustaa makkaraa, sen kun saa työpaikan lähikaupasta lämpimänä nopeasti, ja sen syö helposti työpisteelläkin tietokoneella surffatessa. Lounaaksi uppoaa usein myös Skyr-maitorahka... Lemppareihin pääruokana kuuluu ehdottomasti bataatti, ja proteiinin puolelta paistettu lohi, pulled pork ja karjalanpaisti. Nam. Helppoa ja hyvää. :) Pulled pork ei kylläkään mitenkään nopeaa, mutta sitäkin parempaa...

Lohta, bataattia ja parsakaalia.

Välipaloina, iltapalana, aamupalana jne. menee aika usein The Good Morning -blogista bongaamaani omenapiirakkaa, tai sitten vain keitettyjä kananmunia, hedelmiä, maitorahkaa, lihapullia jne. Tuota The Good Morning -blogia voisin sanoa kyllä jumaloivani. Aivan mahtavaa että joku viitsiikin kehitellä terveellisempiä (vehnättömiä) reseptejä erilaisista herkuista. Jopa meikä, maailman laiskin kokki ja leipuri, on tullut muutamaakin reseptiä kokeilleeksi, ja todella monta on listalla odottamassa kokeilua.

Nyt odotankin sitten mielenkiinnolla tulevaa. Opiskelemaan meno aiheuttaa niin pieniä kuin suuriakin muutoksia elämässä. Jopa lounaskuvioni muuttuvat väkisinkin, koulun lähellä kun ei välttämättä ole (en ole vielä selvittänyt) kauppaa mistä saisi esim. mustaamakkaraa tai Skyr-rahkoja, eikä koulussa ole kaiketi mahdollisuutta omia eväitä kylmässä säilöä. Pitää siis kehitellä uusia lounaskuvioita ainakin... Treenin osalta kouluun meno on varmasti hyvä asia, ainakin uskoisin että salilla tulee käytyä vielä entistä reippaammin, jos vain koulun sali on kelvollinen käytettäväksi. Tietääpähän mitä hyppytunneilla tekee, jos sellaisia kohdalle osuu. :) Onneksi loppuvuoden treenit on turvattu GoGolla...

Enää 16 päivää töitä, sitten viikon loma ennen kuin koulun penkit kutsuvat!

Ja ettei nyt ihan ruokakuviksi vain menisi, niin kuva habasta... Siis siitä, joka on alkanut melkein jo erottua kädestä.

Team Kalorilaskuri -kimppatreeniä

Hassua... Peilissä ja kuvissa ei näy 8 lisäkiloa jotka puolessa vuodessa olen kroppaani haalinut. Mikään ei tunnu muuttuneen? Mutta housut ei mahdu jalkaan, ja tosiaan vaaka herjaa jo hurjia lukuja.

Tänään oli tosiaan kimppatreenit Team Kalorilaskurin tyttöjen kanssa. Salitreenin veti Markku Metsälä kehonpainotreeninä (kahvakuulaa lukuunottamatta), pienimuotoisena kilpailuhenkisenä treeninä. Ohjelmassa oli lankkua selällään, pull-up:seja, burpeeta, kahvakuulan heilautusta, seinää vasten istumista (mitä se nyt sitten oikealta nimitykseltään onkin), linkkuveitsiä jne. Tämän treenin jälkeen olikin sitten vuorossa Alona Malonen vetämät posetreenit. Saipahan taas niksautella itseään asentoihin, ja sain taas hieman korjausta tuohon etuposeeni. Työtä riittää kyllä posejen osalta vielä...

Team Kalorilaskurin treenipoppoo ja posetreenin vetänyt Alona.

Mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässäpä muutama tänään napattu kuva. Ja kyllä violetti toppi päällä otetut treenikuvat ovat "lavastettuja", eli ei oikeasta treenistä otettuja... :D Niin, tosiaan nuo uudet salihousut noissa nyt näkyvät.

Salihousuista tuli vielä mieleeni: miksi kaikki naiset käyttävät salilla myötäileviä housuja? Tunnen olevani joku ihmeen poikkeustapaus kun käyn salilla aina tuollaiset lahkeista löysemmän malliset housut jalassa...

Ja sit kun muistas vielä hengittää samalla kun vetää vatsaa sisään...

Että semmosta tänään... Maanantaina sitten seuraavan kerran salille, GoGo kutsuu jälleen! Huomenna pitäisi tehdä kotosalla vähän hauis- ja olkatreeniä, ettei nyt pääsisi rytmi katkeamaan.  ;)

- Nea -

Treeniä, ja (erittäin hidasta) kehitystä

Loppuvuoden hyvät treenit on nyt varmistettu, ostin nimittäin GoGolle lahjakortin, jolla saa treenailla kaksi viikkoa ilman sitoutumista. Eli seuraavat viikot saa treenailla GoGolla! Jee!  Kunnon treenejä siis luvassa, toivottavasti se sit näkyy myös kehityksenä. Toissapäivänä kun GoGolla kävin treenaileen sain avuksi GoGon oman pt:n, joka antoi vinkkejä ja hieman korjaili tekniikoita rinta-/selkätreenini osalta. Ja kyllä, olen kovin tykästynyt tuohon GoGo-saliin, erityisesti Cityyn... Jotenkin tuntuu että siellä treenit sujuu paljon paremmin ku missään muualla, ja infrapunasauna treenin jälkeen on aina mukava rentoutumishetki. Tiedä sitten onko siitä sen enempää hyötyä kuin normaalista saunasta, mutta ainakin tosiaan saa rentouduttua.

Ja niin, pakko hehkuttaa eiliseltä vielä kahta asiaa: ensinnäkin sain tehtyä (naisten) punnerruksia kämmenet lattiassa. Ekaa kertaa vuosikausiin. Ilman että ees sattu! Vähän ikävältä se tuntu, mut ei silti ranteet kipeytyny. Jee!  Edistystä siinä kohtaa siis tapahtunu.  Ja se toinen hehkutus: Näin eilen lihaksen! Mun selässäni oli lihas! Tai sit se oli vaan varjo... Noista ranteistani voisin sen verran kertoa, että eivät tosiaan taivu niinkuin pitäisi, eivätkä tahdo kestää painoa taivutettuina. Suorin rantein tekee kyllä mitä tahansa, mutta ranteet taivutettuna sattuu. Naprapaatillakin noita käyny hoidattaan, mutta nyt näyttäisi siltä että treeni niihin parhaiten auttaa.

Toissapäiväinen treeni meni perille, päätellen siitä että lihakset mukavasti kipeytyivät rinnan ja selän pakeilta. Reidet ja persuskin oli eilen vielä kipeet tiistaiaamun treenin jäljiltä, eikä olatkaan tuntuneet vielä ihan täysin palautuneen sunnuntain treenistä. Koko kroppa kipeenä olikin sit hyvä mennä BC Pro Teamin toiminnalliseen kimppatreeniin.  Treenin meille veti Jouni Viitanen Tampereen Polte-salilla.

Jouni opasti maastavedon tekniikkaa...

Eilinen hyvä fiilis pienestä kehityksestä latistu sit illaks oikeen tehokkaasti... BC Pro Teamin kimppatreeneissä tuli todettua että joo, edistystä on tapahtunu mut ei lähimainkaan niin paljoa ku mitä ois pitäny, ja edelleen olen heikko läski verrattuna muihin tiimin tyttöihin. Äh... Tuli taas semmonen olo että tekis mieli heittää hanskat tiskiin koko fitness-harrastuksen kanssa. Totesin myös että laihduttaminen on niin paljon helpompaa ku tää touhu. Laihduttaessa sentään on helppo todeta että tekeekö tarpeeks ja tuleeko tulosta: jos paino laskee ja mittanauha näyttää pienempiä lukuja niin on tehty mitä pitääkin. Mut tässä hommassa ei mikään oikeen kerro suoraan tuloksia... Painot nousee hieman treeneissä, mutta kun ei oo tarkotuskaan "voimailla" niin se ei oo hyvä mittari. Mittanauha kertoo että senttejä tulee lisää, mut onko se lihasta vaiko läskiä? Peili ja vaatteet sanoo että ei, en oo hoikassa kunnossa, mut onko sit tullu oikealla tavalla lisää sitä massaa? Mutta no, leuka rintaan ja hampaat irvessä jatketaan... Kai niitä toivottuja tuloksia vielä tulee näkymään, joskus sitten.

Leuka rinnassa ja hampaat irvessä, ei oikein leuat noussu...

Totesin eilen myös sen, minkä tiesin jo entuudestaan: toiminnallinen treeni, kuten crossfit, ei vaan oikeesti oo mun juttu. Ihan liikaa tekemistä niin, että kämmenet on maassa ja paino niiden päällä. Hädintuskin saan niitä punnerruksia tehtyä, puhumattakaan noista muista touhuista... Enkä mie oikeen oo mikään ryhmäliikkuja, en näköjään vaikka ei ois sitä yli-innokasta ohjaajaa paikalla... Kumma että tanssiminen on sit oma lukunsa? Oli kyllä silti hauska kokeilla tuotakin, ja todeta että oikeesti salilla käyminen on mun juttuni niin pitkälti ku liikunta vaan voi olla. Vaikka en olekaan se ybersuorittaja siellä salilla, mutta kuitenkin.

Tästä ei voi kuin taas suunnata ylöspäin, vai mitä? Huomenna olisi edessä taas treeni Markku Metsälän ja Alona Malonen vetämänä, tällä kertaa Team Kalorilaskurin tyttöjen kanssa. Kiva päivä tiedossa, ja eiköhän noistakin treeneistä taas jotain kuvamateriaalia todistusaineistoksi saada.


- Nea -

BC Pro Teamin porukkaa, kuva Polte-salilta kimppatreenien päätteeksi napattu Markku Metsälän toimesta.

Pakkotoistoja ja pohdintaa

Kohdalleni osui tänään netissä artikkeli, joka koski minua paljonkin mietityttänyttä asiaa: voiko lihas kasvaa vaikkei tekisi treeniä aina naama irvessä niin isoilla painoilla että homma on täyttä tuskaa?

http://www.fast.fi/2013/lihaskasvun-mekanismit-osa-8-treenaatko-lihasta-vai-liiketta/

Myönnän, että olen mukavuustreenaaja. Siis treenaan niin ahkerasti kuin vain aikataulut antavat myöten, teen sen mitä ohjelmaan kuuluu ja sellaisilla painoilla että jaksan toistot tehdä juuri ja juuri. En kuitenkaan tee ns. pakkotoistoja (mikä yksin treenaavalle olisi aika lailla mahdotonta monessa liikkeessä muutenkin), enkä irvistele, ähise, tai "kärsi" treenatessani. Teen sen mitä pitää ja lähden suihkuun. Ja tunnen tästä välillä huonoa omaatuntoa. Treenaanko huonosti? Mitä jos en tee tarpeeks, oikein, riittävillä painoilla, riittävillä toistoilla? Pitääkö treenatessa mennä aina pois omalta mukavuusalueelta, siis niihin pakkotoistoihin tms. asti voidakseen saada tuloksia aikaiseksi?

Tänään sattui salilla käydessä sopivasti osumaan vapaa pt kohdalle, joka halusi, syystä tai toisesta, avittaa minua rinta- ja selkätreenissäni. Olin kiitollinen avusta, sain ohjeita ja korjauksia tekniikoihin, mutta kauhistelin taas kun minua kannustettiin tekemään toistoja enemmän kuin olisin omin voimin jaksanut, ja isommilla painoilla kuin mitä olisin omin voimin jaksanut. Aloin treenin jälkeen pohtimaan tätä uudelta kantilta: kummasta loppujen lopuksi on lihaksen kasvun kannalta enemmän hyötyä, siitä että tekee niin pitkälle kuin lihas jaksaa omillaan, ja pienentää sitten tarpeen tullen painoa jatkaakseen vielä vähän, vai siitä, että viimeiset toistot tehdään ns. pakkotoistoina toisen ihmisen avustamana? Huomaako lihas eroa?

Siinäpä kymyksiä kerrakseen...:)

Asiasta kukkaruukkuun: Ostin itselleni uusia treenivaatteita. Olin luvannut itselleni että jos pääsen opiskelemaan ostan itselleni Biancanevesta pitkähihaisen paidan/takin, johon kovin tykästyin siellä kenkäostoksilla käydessäni. Nyt sitten iski minulle niin tuttu piheys kuitenkin... Ja meninkin sitten käymään H&M:ssä. Sieltä mukaan tarttui lähes samanlainen paita/takki kuin mitä alunperin olin aikonut ostaa, paitsi minua enemmän miellyttävän värisenä ja n. 1/3 sen toisen hinnasta maksavana. Lisäksi ostin uudet salihousut (olen vihdoin tajunnut että yksillä housuilla ei vaan pärjää), ja pitkähihaisen kevyen salipaidan, jota voi käyttää jos tuntuu että salilla on viileää, tai haluaa lihasten lämpöä muuten vaalia. Yhteishintaa ostoksille tuli hieman vähemmän kuin mitä sille paidalle/takille olisi yksinään tullut, joten olin enemmän kuin tyytyväinen kyllä ostoksiini. Hassua, että silti hieman nolottaa, mutta no, mie en ikinä oo ollu hyvä käyttämään rahaa vaatteisiin... Hyvä että nyt edes sain nuo ostettua, tarpeeseen kun tulivat.

Sit jos hallitsisin ton itteni kuvaamisen peilin kautta paremmin niin ottaisin varmaan kuvat uusista treenivaatteista? No, ehkä joku päivä vielä...

- Nea -

Minä ja muut teinit...

Musta on niin tulossa teini... Tai siis yritän pysyä ikinuorena, tai jotain? :D

Tämä ajatus tuli siis mieleeni kun tänään sain tietää pääseväni opiskelemaan. Hain syksyn yhteishaussa opiskelemaan sairaanhoitoa TAMKiin, ja sain kuin sainkin siis opiskelupaikan. Täytyy myöntää että tunnen pientä ylpeyttä asiasta, hakijoita kuitenkin oli yli 900, joista 80 sai opiskelupaikan nuorten linjalle. Pisteitäkin oli tullu 96, kun maksimi taisi olla 100... :) Opinnot alkavat 8.1.2014, ja työt nykyisessä paikassa loppuvat 31.12.2013, joten peräti viikon loman pääsen pitämään välissä.

Muita tuohon ikinuorena pysymiseen, tai siihen pyrkimiseen, johtaneita ajatuksia on tottakai fitness-harrastus, joka nyt tuntuu olevan lähinnä parikymppisten tyttöjen juttu. Tunnen siis itseni tavallaan jo yli-ikäiseksi hommaan, varsinkin bikini fitnekseen, jossa nuoret tytöt timmeine kroppineen ja nätteine naamoineen pärjää... Ja sitten on vielä tää mun tanssiryhmä-touhu, johon innostuin mukaan lähtemään. Lisää parikymppisiä tyttöjä ryhmänä, ja meikä siellä joukossa. :D No onneks porukkaan kuuluu pari muutakin mun ikästä, etten nyt ainoo "ikäloppu" ole siellä...

Mutta tosiaan, lupasin niitä kuvia Shadow Ladiesin promokuvauksista. Kuvattavat vaatteet tulivat sponsorifirmoilta, eli Clownstarsilta, Daddy's Girliltä, Pit Bull & Ink 187:ltä ja Her Secretiltä. Kengät ja meikki omasta takaa... Ja kuvauksesta vastasi valokuvaaja Jouni Niemi.

Kyllähän noista nyt näkee etten hirveesti oo poseeraillu (aikuisiällä) kameran eessä, eikä ollu ketään sanomassa mitä pitäs tehdä, tai miten asentoa muuttaa... Mut no, siihen nähden ihan ok kuvia. Ens kerralla muistan kiinnittää huomiota enemmän käsiini, ja nostaa leuan ylös ja pään suoraks. :D Jouni mua houkutellu kuvattavaks muutenkin jo pidemmän aikaa, joten ehkä sitä ensi vuoden alkupuolella vois uudelleen uskaltautua kameran väärälle puolelle, josko kroppaa saisi siihen mennessä hieman parempaan kuntoon jo? Reissussa kerättyjä turvotuksia ainakin tässä hyvää tahtia pois saamassa, ja eilinen jalkatreenikin tuntuu reisissä ja persuksissa, eli suunta lienee oikea. :)