Terve! Ja meikä on muuten tatuoitu...

Kyllä, terve! Olen terve! Näin väitti lääkäri juuri puhelimessa. Tuorein CT-kuvaus ei ollut paljastanut mitään merkkejä kasvaimista, joten tällä tiedolla jatkohoidot tehdään vain ja ainoastaan uusimisriskin minimoimiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin 28 arkipäivää sädehoitoja ja sytostaatteja, eli tuttavallisemmin kemosädehoitoja. Ah, ihanaa. Luvassa on lisää haju- ja makuhäiriöitä, mutta kumiukkofiilikset on kuulemma johtunu lääkkeestä (myrkystä) jota muhun ei enää tungeta, eli niitä ei pitäs enää tulla...

Valtavan suuri tatuointi...

CT-kuvaus oli siis tänään. Kuvauksen yhteydessä muhun merkattiin "asentotunnistekohdat" sädehoitojen kohdentamista varmistamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meikä sai ihoonsa elämänsä ensimmäiset tatuoinnit. Ja vielä "vankilatatuoinnit" kuten Niko asian ilmaisi, eli ilman konetta tehdyt. :D Kyse on siis pienen pienistä pisteistä lantioni sivuilla ja aivan alavatsassa keskellä.

Kuvaus itessään ei menny ihan nappiin... Tarkoitus oli tehdä kuvaus varjoaineiden kanssa, mutta kun hoitajat ja jopa lääkäri epäonnistuivat laittamaan mulle kanyyliä niin luovuttiin sitten siitä varjoaineesta. Ja ilmeisesti onnistui ihan ok sit ilman sitäkin, ainakin oma lääkärini näin vakuutti soittaessaan.

Mutta joo, nyt voi yrittää sit alkaa taas suunnittelemaan tulevaisuuttakin, asia jota ei oo tässä muutamaan kuukauteen uskaltanu tehdä lainkaan. Epäuskoinen olo, varsinkin kun viimeisen parin viikon ajan vaivannut pieni satunnainen paineentunne rinnassa ja leikkauksesta asti hieman vaivannut kutina henkitorvessa vielä vaivaavat... Mut kuulemma menevät ohi, ja jos ei mee, niin tutkitaan sit mistä johtuu. Mut ei siis ainakaan kasvaimesta. Mikä on todella hyvä asia.

Jos sit jotain muutakin ku sairaus-/terveysjuttuja? :) Kahtena edellisenä viikonloppuna tuli huolehdittua ettei fitness-harrastus pääse unohtumaan, ja kävin katsomassa kisat joihin mun piti alunperin osallistuakin. Kamera tottakai oli mukana, ja vaikka kuvat nyt ei laadullaan huimaa niin täältä pääsee niitä katsomaan:

Jyväskylän karsinnat 13.9.2014
Tampereen karsinnat 20.9.2014

Tampereen karsintojen väliajalla piipahdin Tullintorilla, missä sattui sopivasti olemaan Fitnessmalli-finalistit esiintymässä ja mm. tankotanssiesityksiä. Kelpasihan noita katsoa, ja fitnessmallit oli hyvää alkulämmittelyä ennen body- ja bikini fitness -kisaajien katsomista. ;)

Edellisen kirjoituksen jälkeen tuli hommattua vähän lukemistakin, ja no, tältä osin taas kuvat kertovat enemmän kuin mikään muu:

 Ja mitäs muuta... No, totesin tuossa eilen televisiota katsellessani että niin se oma sisäinen maailmankatsomus muuttuu. Kävin aikanaan elokuvateatterissa katsomassa What to Expect When You're Expecting -elokuvan ystäväni Micun kanssa. Muistan vielä elävästi miten samaistuin yhteen elokuvan päähenkilöistä, ja elokuvan jälkeen Micun kanssa keskustellessamme totesin etten voisi ikinä kuvitellakaan adoptoivani lasta jollen omaa biologista lasta saa. Eilen, samaa elokuvaa katsoessani samaistuinkin sitten täysin Jennifer Lopezin hahmoon, joka oli adoptoimassa lasta Etiopiasta. Toisaalta, onko tuo ihme, onhan tässä adoptio pyörinyt mielessä enemmän kuin paljon sen jälkeen kun varmistui että biologiset lapset voi unohtaa? Seuraavaksi aletaankin sitten sumplimaan että tuleeko meistä joskus vielä adoptiovanhemmat...

Mutta ennen kuin meistä tulee vanhempia kenellekään niin mie palaan kuntosalille! :D (Ja kyllä, sain luvan alkaa jo treenata hoitojen aikana, joskaan kuntosalille ei ois hyvä mennä myrkyn heikentämän puolustuskyvyn vuoks... Eli kotitreeniä jaksamisen mukaan.) Ja koulun penkille pitäisi palata viimeistään ensi vuoden alusta, nyt hoidetaan vaan alta verkkokurssin muodossa vähän opintoja. :)

- Syöpävapaa Nea -

Orava jonka käpy on jäässä

Turvotukset laskee...

Otsikkokin anto jo viitettä... Eli fiilikset on ollu nyt viikon verran samanlaiset ku oravalla jonka käpy on jäässä. Vituttaa siis, ihan urakalla.

Patologin tulokset siis tuli, ja ei, ei ollu mulla tuuria taaskaan. Noin kolmestakymmenestä poistetusta imusolmukkeesti yhdestä oli löytynyt merkkejä kasvaimen leviämisestä, mikä tarkoittaa sitä, että hoidot jatkuvat. Vuorossa tutustuminen sädehoitoihin ja niiden yhteydessä hieman lisää sytostaattejakin. Virallisemmin puhutaan siis kemosädehoidoista. Ihastuttavaa...

Mutta jooh, ei muuta ku leuka rintaan jne. Leikkauksesta oon parantunu hyvää tahtia, nyt jaksaa jo käydä pidemmilläkin kävelylenkeillä, turvotus on laskenu ja tikkien päällä olevat suojateipit alkaa pikkuhiljaa irtoilla, ja niiden mukana tikkien jämät. Kohta pääsee näkemään mimmoset arvet sitä oikeestaan muistoksi jääkään. Kampaajallakin tuli käytyä, kun hiukset kerta päässä on (vielä ainakin)...

Hiukset hoidettu kuntoon, pitkästä aikaa.

Fellakin palasi kotiin, vihdoin. Johan tässä pari kuukautta kerettiin koirattomia olemaan, ja ikävä tuppasi välillä olemaan. Nyt on taas kotoinen olo kun on hellyydenkipeä hölmöläinen rapsuteltavana, ja toki hyvää lenkkiseuraa. :)

Kyllä, aloin taas kutomaankin... Sitä pysty tekemään makuuasennossakin, telkkaria kattellessa...

Pakko antaa pientä noottia tässä kohtaa Biancaneven toiminnasta... Ilmottelin siis ko. liikkeelle jo heinäkuun alussa (vai olikohan peräti kesäkuun puolta?) että peruuttaisin bikinitilaukseni kun kisat jää väliin. Peruuttaminen tuolloin ei enää onnistunut, vaan jouduin maksamaan bikinit valmiiksi asti (tosin ilman konnektoreita ja koristeluita) vaikka en edes sovittamaan niitä pystynyt... Hieman urputin tuon ns. varausmaksun pointista jos asiakas joutuu peruutustilanteessakin kuitenkin koko summan maksamaan... Mutta joo, kävin nyt sitten hakemassa bikinit, onpahan kauniin väriset, perkuleen kalliit bikinit kaapissa oottelemassa josko joskus vielä kisoihin menisin... :P

No, kaiken potutuksen keskellä kävi pari koulukaveria yllätysvisiitillä, olivat luokkalaiset yhdessä muistaneet minua ja tehneet komean kortin, jonka lisukkeena lahjakortti kauneushoitolaan. Kyllä sitä tunsi itsensä aika imarrelluksi että noin vaivaa näkivät mun vuokseni. <3

Tässä on alkanu vähitellen elämän ja kropan muutokset alkaneet sisäistyä päähänkin... Tosin kyllä tässä työstämistä vielä on. Lapsettomuus (ainakin biologinen sellainen) ja se, että menkkoja ei tuu enää koskaan on ollu päällimmäisinä mielessä, heti kuolemanpelon jälkeen tottakai. Vainoharhasuus vaivaa, kaikki vaivat ja muutokset pistää heti kasvainten piikkiin... On tää hienoa... No, parin viikon sisään pitäs päästä taas lääkärin juttusille, tällä kertaa syöpälääkäri kyseessä, jollon katotaan tuota hoitosuunnitelmaa eteenpäin. Ehkä se tästä... Tai no, kyllä se tästä, jotenkin...

- Nea -

Hengissä, vieläkin.

Kyllä, selvisin hengissä leikkauksesta, ja vieläpä paria sisäelintä köyhempänä. Eli leikkaus meni odotusten ja toiveiden mukaisesti, eikä ikäviä ylläreitä löydetty. Pieni jännitys on kuitenkin vielä päällä, sillä poistetut imusolmukkeet ja munasarjat menivät vielä patologille tutkittaviksi, ja ensi viikolla saa sitten tietää mitä patologi on löytänyt (toivottavasti ei mitään) ja mikä löydösten perusteella on hoitosuunnitelma jatkossa.

Leikkauspäivän eväät: vettä
ja mehukeittoa.

Sairaalassa tuli leikkauksen jälkeen vietettyä kaksi yötä, joista jälkimmäinen oikeastaan omasta toiveesta. Leikkauksen jälkeisenä päivänä pari ekaa kertaa kun nousin ylös niin puski kiitettävästi kylmä hiki päälle, ja ekalla kerralla ei tajun lähteminen ollut kaukana (tai no, en oo ihan varma vaikka hetkeks ois lähtenytkin, kun istualtaan olin ja pää polvista havahduin...), ja kun kotona kuitenkin piti uskaltaa vähän liikkuakin niin päätin sitten jäädä toiseksi yöksi sairaalaan, ihan vaan varmistaakseni etten sit kotona itteeni telo. Leikkauksen jälkeen heräsin vissiin suht. nopeesti, ja olin varsin pian täysin tolkuissani ja pirteä ku peipponen, joten tieto siitä, että koko päivänä ei sais mitään syötävää ei saanu mua erityisen hyvälle tuulelle... Enkä nyt hirveesti lähtis kehumaan niitä sapuskoja mitä sit seuraavana päivänä sain, kun ei ihan nappiin menny ruokatilauksetkaan...

Viljaton ruokavalio ei vissiin ollu ihan niin helppo homma... 

Ja voi pyhä turvotus sentään. Leikkaus tehtiin tosiaan robottiavusteisesti, eli tähystyksenä, eikä näkyvät haavat näin ollen suuria ole. Pakkohan niistä kuvaa oli heti ottaa, jäi itelle muisto kamalista sairaalavaatteistakin samalla. :P Vaikka eiköhän noita koulun ja tulevaisuuden työn puolesta tuu vielä näkemään, toivotaan vaan ettei itellä päällä. Mutta joo, tosiaan, mahassa/kyljissä 5 haavaa joissa tikit, siinä se. Suurin on tuo suoraan navan yläpuolella oleva, mikä oikeanpuoleisessa (otettu heti noiden valkoisten lappujen poiston jälkeen, leikkauksen jälkeisenä päivänä) näkyykin selkeästi.

Kaksi vuorokautta leikkauksen jälkeen meikäläinen kotiutui. Kotona sentään odottivat Netflix, iso telkkari ja muutama laatulehti luettavaksi. Ja kuukauden ajaksi piikkejä itteen pistettäväks sekä hormonikorvauslaastarit, joilla pyritään estämään vaihdevuosioireet. Ittensä piikittäminen on kyllä niin kurjaa ku vaan voi olla, mutta kai tuota nyt vaan on kestettävä... Ja nuo laastarit on aika onneton keksintö meikäläisen mielestä, vaikka toimivatkin kaiketi niinku pitäskin kun ei mitään kummia oireita oo tullu, pieniä sydämentykytyksiä (jotka meni parissa päivässä ohi) lukuunottamatta.

Nyt sitten vaan toivutaan, ja ootellaan patologin tuloksia. Tänään poistuin ekaa kertaa kodin ovien ulkopuolelle, kun ystäväni Nina tuli miehineen kokkailemaan mulle, ja käytiin sitten yhdessä ruokaostoksillakin. Kävelyä mulle suositeltiinkin liikunnaks nyt alkuun, kuukauden päästä voipi jotain muutakin ku ihan kevyttä liikuntaa alkaa miettimään. Siihen asti on kaikki kumarteleminen ja nostelu kiellettyjen juttujen listalla... Mut tää on pientä, kuhan nyt vaan ei enempää hoitoja tarvittas. Turvotuksen lisäks vaivana on pari tunnotonta kohtaa reisissä/lantion alueella, mutta niihinkin vissiin tunnon pitäs aikaa myöten palailla. Ja varmaan jotain särkyjä ois, mut Buranat ja Panadolit pitää ne hyvin loitolla.

Ja niin, uhmaan kohtaloa ja kroppaani, ja varasin ajan kampaajalle keskiviikoksi äitini luvattua tarjota moisen. Saa nähdä mimmosen kuontalon kampaajaopiskelija osaa mulle kehitellä. :)

- Nea -