Voi helle...

Tjooh... En ois ikinä uskonu sanovani tätä, mut sanon: tulis nyt jo viileemmät ilmat. Mie, joka oon aina rakastanu oikeesti lämpimiä kelejä, viihtyny etelän reissuilla kunnon kuumuudessa ja kironnu Suomen kylmyyttä kesäsin oon nyt totaalisen kypsyny tähän lämpöön. Ei muuten, mutta ilmeisesti lääkkeiden vaikutuksesta mun hajuaistini on hieman aiempaa herkemmällä (ja hieman kieroutunut?), ja sen myötä sit kaikki tunkkaiset hajut (ja niitähän tällä kelillä riittää, kun ei ilma liiku mihinkään) ahdistavat ja aiheuttavat ihan tuskasta oloa. Ihanaa...

Ja tuskasta oloa tuottaa myös turvotus. Joka on infernaalinen tällä hetkellä. Niin paha, että paikkoja kivistää. Ei hyvä sekään, eikä takuulla helpota oloa. Ja ihan oma syy, oonhan nyt jo reilun kuukauden syöny ihan mitä sattuu. Perkule... Nyt se loppu! Eilen oli tuparikakkukahvit joiden jäljiltä meillä on jääkaapissa kaksi puolikasta kakkuakin vielä, mut ei, ei tee ees mieli enää. Toki mun makuaistinikin on ollu tässä vähän sekasin viime päivinä (liittyy varmaan tohon hajuaistiinkin), mut just nyt ei millään tavalla tee mieli mitään mikä ees etäisesti kuulostaa epäterveelliseltä. Hyvä asia kai sinällään? Ihokin ihan kaameessa kunnossa näitten viime aikojen syömisten ansiosta, joten tekee ihollekin varmasti hyvää siistiä taas syömiset.

Motivaatiota ja vinkkiä tuohon syömisten siivoamiseen sain hieman yllättävältä taholta. Tai no, yllättävältä ja yllättävältä, mut kuitenkin. Törmäsin tuossa iltana eräänä netissä surffaillessani blogiin, jossa Lisanne Vos -niminen IFBB Bikini -kisaaja kertoi omasta taistelustaan syöpää vastaan. Blogin luettuani tunsin pakottavaa tarvetta kiittää avoimesti ja positiivisesti kirjoittanutta naista, ja kiitokseeni sainkin vielä enemmän motivoivan vastauksen. Upea nainen, kerta kaikkiaan. <3 Blogin, ja tietoa Lisannesta löydät täältä: http://getfoxfit.com/

Joten, nyt karsitaan ruokavaliosta ekana (taas kerran) sokerit ja viljatuotteet spelttiä lukuunottamatta. Punaista lihaa vähemmän, kasviksia reilusti, perunaa vain joskus harvoin, samoin riisiä... Raikasta ruokaa, voisi olla nyt se avainsana! Katsotaan mitä tulee, varsinkin jos ja kun oma jaksaminen alkaa vähenemään ja mies joutuu kokkailemaan enemmän...;)

Ja jottei nyt ihan pelkäksi tekstiksi menisi, niin pari kuvaa. Kävin ostamassa peruukin, kun sellainen nyt kerta maksusitoumuksella oli mahdollista ostaa hiusten lähtöä ennakoiden. Pitkää mallia en edes harkinnut, kun tietää kuinka hiostavat omatkin hiukset ovat vapaana ollessaan, puhumattakaan keinokuituisista joita ei oikein ponnarillekaan voi laittaa... Mut joo, mitäs sanot, näyttääkö siltä että vois olla ihan omatkin hiukset?

 Ja joo, ilme on vähän hassu...:D Mut en nyt jaksanut yrittää ottaa mitään järkevämmällä ilmeellä, kai tuo asiansa ajaa.

Ja sit alkuviikon kuvaa vielä, eli aamupillerit. :D Nyt lääkkeitä ei oo tarvinnu syödä ku yhtä pahoinvointilääkettä, eli pillerit on koostunu pääasiassa vitamiineista yms. On toi silti vähän hassua ihmiselle joka ei oo tottunu ees särkylääkkeitä syömään...

Vasemmalla "terveystuotteet", oikealla lääkkeet...

Ja pakko muuten kertoa että jouduin alkuviikosta ylittämään itseni, ja ennen kaikkea piikkikammoni. Jouduin pistämään itse itseeni (siis ihan piikillä) lääkettä, jonka on tarkoitus auttaa valkosolujani taistelemaan sytostaattihoitoja vastaan. Eka kerta oli aika tuskaa, mutta kumma kyllä onnistu se. Toka kerta meni jo vähän helpommin... Ja pakko kehua, että jopa ilman kipua! Meikä osas! Mustahan voi tulla vielä joku päivä ihan oikeesti hyvä sairaanhoitajakin. ;) Mut joo, kammottaa silti kun tietää että sama homma on taas seuraavan sytostaattihoidon jälkeen edessä... Mut kaikkeen kai tottuu? Ja vaikkei tottuiskaan, niin kuhan nyt saa hoidettua alta pois...

Raikasta ilmaa kaivaten,

- Nea -

Ja hoidot alkaa.

No niin, tänään tosiaan alko hoidot. Sytostaatit siis. Tiputuksessa ja muissa oheistoiminnoissa kuluikin sitten sujuvasti koko päivä, mutta yllättävän nopeeasti aika kulu kun löytyi viereisestä vuoteesta hyvää juttuseuraa. :) Sain vähän vinkkejä peruukin hankkimisen osalta, tietoa väsymyksen ja pahoinvointien ilmaantumisista jne. Toki lääkäri ja sairaanhoitajatkin ohjeistivat ja tietoa antoivat, kuten olettaa saattaakin. Sain nyt myös lääkärinlausunnon, virallisen sellaisen, josta löytyi myös virallinen diagnoosi: kohdunnapukan adenokarsinooma. Että sellanen...

Olotila hoidon jälkeen on toistaiseksi aika normaali, mitään sivuvaikutuksia ei siis hoidon aikana tai heti sen jälkeen ilmennyt. Mieliala on myös hyvä, mistä kuuluu kyllä kiitos osittain lääkärille, joka oli varsin mukava naisihminen. Pahoinvoinnin pitäisi jatkossa pysyä tujuilla lääkkeillä kurissa, mutta väsymystä voipi odottaa ilmaantuvaksi aina n. 4 päivää hoitojen jälkeen (kun kortisonilääkitys loppuu). Lääkkeitä on nyt 1000 ja 1 niin pahoinvointiin, kipuihin kuin muutenkin... Ihanaa. Mutta joo, hyvää taas se, että lääkäri antoi liikunnan suhteen ohjeen, että oman jaksamisen mukaan saa tehdä, kunhan ei isoilla painoilla salilla treenaa ja välttää erityisesti lantion seudulla verenkiertoa runsaasti lisäävää liikuntaa. No, saa nähdä jaksaako sitä salille joskus jopa hoitojen aikana, jos vähän sais tota lihaskuntoa ylläpidettyä...

Ja sit tottakai se pakollinen kuva. :D Osastolla ei kännykkää saa pitää edes päällä (ilman juttuseuraa tekeminen rajoittuu siis lukemiseen), joten pakkohan se oli karata käytävän puolelle että sais kuulumiset ilmoteltua kavereille ja otettua sen kuvan. ;)

Ja jottei nyt jäisi sellaista kuvaa että mulla meni kesäkuu ja heinäkuun alku ihan vaan noihin sairastumiseen liittyviin hommiin niin vähän muitakin kuvia...

Uusi koti valmistuu pikkuhiljaa. Keittiö ja olohuone ovat vielä hieman sisustuksiltaan kesken, samoin vierashuone, mutta makuuhuone sentään valmistui. Joskin jotkut pienehköt tuolit pitää vielä yöpöytien viereen kehitellä vaatteille...

Ostin itselleni "tuparilahjan" eli uuden treenikassin... Se nyt ei käyttöön ole vielä montaa kertaa päässyt, mutta eiköhän se vielä ehdi...

Viimeinen kerta salilla "oikeasti" treenaamassa hetkeen. Eli aamu ennen kasvaimen löytymistä.

Fellan kanssa rannalla hengailemassa. Fella on nyt kasvattajan luona hoitelemassa juuri syntyneitä neljää pentuaan... Niistäkin kuvia kunhan kasvattajalta niitä hieman enemmän (ja parempilaatuisia?) saan. :)

Nikon ystävän nelikymppisissä käytiin, vaikka tässä kohtaa juhlatunnelmat olikin hieman kadoksissa kun oli juuri saatu tietää että sairastan syöpää... :/

Kävin myös silmälasiostoksilla... Luvassa kun on hiusten lähtö, samoin mahdollisesti kulmakarvojen ja ripsien, joten piti hommata lasit jotka hieman tois väriä naamalle. :D Ja kai se vaihtelu virkistääkin? Nyt on sit kolmet lasit mistä valita entisten yksien sijaan, kun entisetkin jää vielä käyttöön kiitos hyvin vähän muuttuneen näön. Seuraavaks sit peruukkiostoksille... :P Huiveja kaapista jo löytyykin iso kasa, pari pipoa vois vielä hankkia.

Hieman erilainen ravitsemusopas luettavaksi...

Kotona ensimmäisen hoitopäivän jälkeen odotti Nikon ostama "parane pian" -sitruunapuu. <3

- Nea -

Päivä nro 1 uudesta elämästä...

Tjooh... Niin se elämä heittelee.

Fitness-kisat tältä vuodelta unohtuivat, samoin kesälomasuunnitelmat ja kaikki muutkin suunnitelmat kun sain tietää sairastavani syöpää. Kyllä, luit aivan oikein, syöpää. Tiedon tästä sain n. viikko sitten, ja vasta nyt, CT- ja magneettikuvauksissa käytyäni ja tulokset kuultuani uskalsin asiasta tänne kirjoittaa. Kyse on kohdunkaulan syövästä, joka onnekseni ei kuitenkaan ole levinnyt minnekään muualle. Hoidot kuitenkin ovat tujut, eli sytostaattilääkitykset (tutumpi monille kemoterapiana) ja leikkaus ovat edessä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? No, karkeasti sanottuna: hiukset lähtee, samoin kaikki muut karvat kropasta, tulee väsyttämään, ahdistamaan, särkemään, kolottamaan, yököttämään ja mitä ikinä keksiikään. Niin ja omin neuvoin biologisten lasten hankkiminen ei tuu tapahtuun, jos mitenkään muutenkaan. Liikunnan osalta saa olla ilonen jos jaksaa talon kiertää, ja no, huivit, pipot yms. tulee varmaan tutuiksi, samoin kulmakarvojen piirtäminen naamaan... *huokaus* Että jos tätä luet niin et ainakaan ihmettele kun Facebook-profiiliini ilmestyy parin viikon päästä kuva minusta kaljuna: se ei ole photoshopattu. :P

Musta ja kuivaakin kuivempi huumori kukkii... Mutta kaiken tän keskellä oon tällä hetkellä helpottunut. Ennen perjantaita, jolloin sain tietää ettei syöpä ole levinnyt, pelkäsin kirjaimellisesti henkeni edestä. Tuli käytyä muutaman viikon aikana läpi aika laajat tunneskaalat, mutta kyllä se pelko päällimmäisenä muhi. Nyt, kun uskon että voin tästä hengissä selvitä, on pelko vaihtunut päättäväisyyteen ja taistelutahtoon, ja toisaalta myös sellaiseen "uhrilammas"-ajatteluun: tyydyn kohtalooni, ja yritän vain elää sen kanssa mitä tuleman pitää. Kovat ajat on kuitenkin edessä...

Jottei nyt ihan pelkäksi tekstiksi menisi tämäkään postaus, niin muutama kuva perjantailta. Tuli siis käytyä juhlistamassa elämän jatkumista Summer Sound Festivalissa Helsingissä, kera Wannan, Sadun, Polarin ja Jeran (pojat ei mun kanssa kuviin osunu :D ). <3 Kuvista kiitos Wannalle. :)

No, juhlatunnelmia jatkettiin vielä lauantaina Stefan's Steakhousessa rakkaan mieheni 30-vuotissynttäreiden kunniaksi. Siitä onkin nyt paluu karuun arkeen, nimittäin huomenna ne alkaa, nimittäin sytostaattihoidot, ja sen myötä se kaikki mitä raju lääkitys tuo tullessaan...

- Nea -