sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Päivä nro 1 uudesta elämästä...

Tjooh... Niin se elämä heittelee.

Fitness-kisat tältä vuodelta unohtuivat, samoin kesälomasuunnitelmat ja kaikki muutkin suunnitelmat kun sain tietää sairastavani syöpää. Kyllä, luit aivan oikein, syöpää. Tiedon tästä sain n. viikko sitten, ja vasta nyt, CT- ja magneettikuvauksissa käytyäni ja tulokset kuultuani uskalsin asiasta tänne kirjoittaa. Kyse on kohdunkaulan syövästä, joka onnekseni ei kuitenkaan ole levinnyt minnekään muualle. Hoidot kuitenkin ovat tujut, eli sytostaattilääkitykset (tutumpi monille kemoterapiana) ja leikkaus ovat edessä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? No, karkeasti sanottuna: hiukset lähtee, samoin kaikki muut karvat kropasta, tulee väsyttämään, ahdistamaan, särkemään, kolottamaan, yököttämään ja mitä ikinä keksiikään. Niin ja omin neuvoin biologisten lasten hankkiminen ei tuu tapahtuun, jos mitenkään muutenkaan. Liikunnan osalta saa olla ilonen jos jaksaa talon kiertää, ja no, huivit, pipot yms. tulee varmaan tutuiksi, samoin kulmakarvojen piirtäminen naamaan... *huokaus* Että jos tätä luet niin et ainakaan ihmettele kun Facebook-profiiliini ilmestyy parin viikon päästä kuva minusta kaljuna: se ei ole photoshopattu. :P

Musta ja kuivaakin kuivempi huumori kukkii... Mutta kaiken tän keskellä oon tällä hetkellä helpottunut. Ennen perjantaita, jolloin sain tietää ettei syöpä ole levinnyt, pelkäsin kirjaimellisesti henkeni edestä. Tuli käytyä muutaman viikon aikana läpi aika laajat tunneskaalat, mutta kyllä se pelko päällimmäisenä muhi. Nyt, kun uskon että voin tästä hengissä selvitä, on pelko vaihtunut päättäväisyyteen ja taistelutahtoon, ja toisaalta myös sellaiseen "uhrilammas"-ajatteluun: tyydyn kohtalooni, ja yritän vain elää sen kanssa mitä tuleman pitää. Kovat ajat on kuitenkin edessä...

Jottei nyt ihan pelkäksi tekstiksi menisi tämäkään postaus, niin muutama kuva perjantailta. Tuli siis käytyä juhlistamassa elämän jatkumista Summer Sound Festivalissa Helsingissä, kera Wannan, Sadun, Polarin ja Jeran (pojat ei mun kanssa kuviin osunu :D ). <3 Kuvista kiitos Wannalle. :)





No, juhlatunnelmia jatkettiin vielä lauantaina Stefan's Steakhousessa rakkaan mieheni 30-vuotissynttäreiden kunniaksi. Siitä onkin nyt paluu karuun arkeen, nimittäin huomenna ne alkaa, nimittäin sytostaattihoidot, ja sen myötä se kaikki mitä raju lääkitys tuo tullessaan...

- Nea -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti