Orava jonka käpy on jäässä

Turvotukset laskee...

Otsikkokin anto jo viitettä... Eli fiilikset on ollu nyt viikon verran samanlaiset ku oravalla jonka käpy on jäässä. Vituttaa siis, ihan urakalla.

Patologin tulokset siis tuli, ja ei, ei ollu mulla tuuria taaskaan. Noin kolmestakymmenestä poistetusta imusolmukkeesti yhdestä oli löytynyt merkkejä kasvaimen leviämisestä, mikä tarkoittaa sitä, että hoidot jatkuvat. Vuorossa tutustuminen sädehoitoihin ja niiden yhteydessä hieman lisää sytostaattejakin. Virallisemmin puhutaan siis kemosädehoidoista. Ihastuttavaa...

Mutta jooh, ei muuta ku leuka rintaan jne. Leikkauksesta oon parantunu hyvää tahtia, nyt jaksaa jo käydä pidemmilläkin kävelylenkeillä, turvotus on laskenu ja tikkien päällä olevat suojateipit alkaa pikkuhiljaa irtoilla, ja niiden mukana tikkien jämät. Kohta pääsee näkemään mimmoset arvet sitä oikeestaan muistoksi jääkään. Kampaajallakin tuli käytyä, kun hiukset kerta päässä on (vielä ainakin)...

Hiukset hoidettu kuntoon, pitkästä aikaa.

Fellakin palasi kotiin, vihdoin. Johan tässä pari kuukautta kerettiin koirattomia olemaan, ja ikävä tuppasi välillä olemaan. Nyt on taas kotoinen olo kun on hellyydenkipeä hölmöläinen rapsuteltavana, ja toki hyvää lenkkiseuraa. :)

Kyllä, aloin taas kutomaankin... Sitä pysty tekemään makuuasennossakin, telkkaria kattellessa...

Pakko antaa pientä noottia tässä kohtaa Biancaneven toiminnasta... Ilmottelin siis ko. liikkeelle jo heinäkuun alussa (vai olikohan peräti kesäkuun puolta?) että peruuttaisin bikinitilaukseni kun kisat jää väliin. Peruuttaminen tuolloin ei enää onnistunut, vaan jouduin maksamaan bikinit valmiiksi asti (tosin ilman konnektoreita ja koristeluita) vaikka en edes sovittamaan niitä pystynyt... Hieman urputin tuon ns. varausmaksun pointista jos asiakas joutuu peruutustilanteessakin kuitenkin koko summan maksamaan... Mutta joo, kävin nyt sitten hakemassa bikinit, onpahan kauniin väriset, perkuleen kalliit bikinit kaapissa oottelemassa josko joskus vielä kisoihin menisin... :P

No, kaiken potutuksen keskellä kävi pari koulukaveria yllätysvisiitillä, olivat luokkalaiset yhdessä muistaneet minua ja tehneet komean kortin, jonka lisukkeena lahjakortti kauneushoitolaan. Kyllä sitä tunsi itsensä aika imarrelluksi että noin vaivaa näkivät mun vuokseni. <3

Tässä on alkanu vähitellen elämän ja kropan muutokset alkaneet sisäistyä päähänkin... Tosin kyllä tässä työstämistä vielä on. Lapsettomuus (ainakin biologinen sellainen) ja se, että menkkoja ei tuu enää koskaan on ollu päällimmäisinä mielessä, heti kuolemanpelon jälkeen tottakai. Vainoharhasuus vaivaa, kaikki vaivat ja muutokset pistää heti kasvainten piikkiin... On tää hienoa... No, parin viikon sisään pitäs päästä taas lääkärin juttusille, tällä kertaa syöpälääkäri kyseessä, jollon katotaan tuota hoitosuunnitelmaa eteenpäin. Ehkä se tästä... Tai no, kyllä se tästä, jotenkin...

- Nea -