Myönnän, että olen mukavuustreenaaja. Siis treenaan niin ahkerasti kuin vain aikataulut antavat myöten, teen sen mitä ohjelmaan kuuluu ja sellaisilla painoilla että jaksan toistot tehdä juuri ja juuri. En kuitenkaan tee ns. pakkotoistoja (mikä yksin treenaavalle olisi aika lailla mahdotonta monessa liikkeessä muutenkin), enkä irvistele, ähise, tai "kärsi" treenatessani. Teen sen mitä pitää ja lähden suihkuun. Ja tunnen tästä välillä huonoa omaatuntoa. Treenaanko huonosti? Mitä jos en tee tarpeeks, oikein, riittävillä painoilla, riittävillä toistoilla? Pitääkö treenatessa mennä aina pois omalta mukavuusalueelta, siis niihin pakkotoistoihin tms. asti voidakseen saada tuloksia aikaiseksi?
Tänään sattui salilla käydessä sopivasti osumaan vapaa pt kohdalle, joka halusi, syystä tai toisesta, avittaa minua rinta- ja selkätreenissäni. Olin kiitollinen avusta, sain ohjeita ja korjauksia tekniikoihin, mutta kauhistelin taas kun minua kannustettiin tekemään toistoja enemmän kuin olisin omin voimin jaksanut, ja isommilla painoilla kuin mitä olisin omin voimin jaksanut. Aloin treenin jälkeen pohtimaan tätä uudelta kantilta: kummasta loppujen lopuksi on lihaksen kasvun kannalta enemmän hyötyä, siitä että tekee niin pitkälle kuin lihas jaksaa omillaan, ja pienentää sitten tarpeen tullen painoa jatkaakseen vielä vähän, vai siitä, että viimeiset toistot tehdään ns. pakkotoistoina toisen ihmisen avustamana? Huomaako lihas eroa?
Siinäpä kymyksiä kerrakseen...:)
Asiasta kukkaruukkuun: Ostin itselleni uusia treenivaatteita. Olin luvannut itselleni että jos pääsen opiskelemaan ostan itselleni Biancanevesta pitkähihaisen paidan/takin, johon kovin tykästyin siellä kenkäostoksilla käydessäni. Nyt sitten iski minulle niin tuttu piheys kuitenkin... Ja meninkin sitten käymään H&M:ssä. Sieltä mukaan tarttui lähes samanlainen paita/takki kuin mitä alunperin olin aikonut ostaa, paitsi minua enemmän miellyttävän värisenä ja n. 1/3 sen toisen hinnasta maksavana. Lisäksi ostin uudet salihousut (olen vihdoin tajunnut että yksillä housuilla ei vaan pärjää), ja pitkähihaisen kevyen salipaidan, jota voi käyttää jos tuntuu että salilla on viileää, tai haluaa lihasten lämpöä muuten vaalia. Yhteishintaa ostoksille tuli hieman vähemmän kuin mitä sille paidalle/takille olisi yksinään tullut, joten olin enemmän kuin tyytyväinen kyllä ostoksiini. Hassua, että silti hieman nolottaa, mutta no, mie en ikinä oo ollu hyvä käyttämään rahaa vaatteisiin... Hyvä että nyt edes sain nuo ostettua, tarpeeseen kun tulivat.
Sit jos hallitsisin ton itteni kuvaamisen peilin kautta paremmin niin ottaisin varmaan kuvat uusista treenivaatteista? No, ehkä joku päivä vielä...
- Nea -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti