Pohdintaa ulkonäköasioista...

Ystäväiseni Sannan pyynnöstä kirjoittelen nyt pohdintojani liittyen ulkonäköasioihin... Eli luvassa avautumista ihmisten kaunis-sanan käytöstä, ylisanoista, hehkutuksesta, kriittisyydestä ja sen puutteesta.

Aloitetaanpa siis siitä, miten itse käsittelen ihmisten ulkonäköä noin sanallisesti. Ja siis puhutaan nyt naisista, miehet ovat aivan oma lukunsa. Naisten ulkonäköä "ylistävät" sanat, jotka noin karkeasti voisin jakaa omiksi määritelmikseen, ovat kaunis, nätti, söpö, hyvännäköinen ja seksikäs. Tähän luokitteluun olen päätynyt kun olen hermostunut ihmisiin, jotka ylikäyttävät sanaa kaunis.

Tunnen miehiä, jotka kehuvat puolia maailman naisista kauniiksi. Kaunis-sana on kokenut inflaation, se ei tarkoita oikeasti kaunista vaan jotain noista edellä mainitsemistani, mutta paremman sanan puutteessa käytetään sanaa kaunis. Pahimpia tässä hommassa ovat nykyään teinitytöt, jotka kehuvat kilpaa toisiaan kauniiksi Facebookissa ja milloin missäkin. Oikeasti, vakavissaan, pitävätkö he toisiaan kaikki niin kovin kauniina? Jos näin on, joudun häpeäkseni tunnustamaan että ei, en pitänyt teininäkään suurinta osaa ystävistäni kauniina, tai edes nätteinä, söpöinä, hyvännäkösinä tai seksikkäinä... Eli joko ihmisistä on tullut kovin paljon kauniimpia, vähemmän kriittisiä tai sitten vain todella, todella epärehellisiä toisiaan kohtaan. Imartelu on hyvä asia, mutta hei, rajansa kaikella?

Mutta siis, mikä on mielestäni kaunis? Tai kuka? Kaunis on mielestäni sama kuin täydellinen, virheetön. Tai niin, että virheet vain tekevät kauniimmaksi. Naisella symmetriset kasvot ovat kauniit, mutta symmetria ei riitä, jotain muutakin siinä täytyy olla. Kyse ei ole silmien tai hiusten väristä, tai ihon sävystä, saati nenän koosta. Mutta todella, todella harva nainen on mielestäni aidosti oikeasti kaunis. Ja kauneuskin voi "laskea" hyvännäköiseksi, jos esim. se kuuluisa sisäinen kauneus ei tue kaunista ulkokuorta.

Fella näyttää mallia söpöstä...

Tästä sisäisestä kauneudesta päästäänkin toiseen määritelmään, hyvännäköiseen. Hyvännäköinen on kaikista vaikein määritelmistäni, sillä hyvännäköinen nainen voi olla myös kaunis, nätti tai seksikäs, mutta voi olla olematta kumpaakaan. Hyvännäköisyys on enemmän sitä, miten ihminen kantaa itsensä, kyse on siis enemmän kokonaisuudesta, vaikutelmasta, kuin mistään tietyistä kasvonpiirteistä. Hyvännäköinen voi lähemmällä tarkastelulla paljastua kaikkea muuta kuin nätiksi, mutta etäämpää, tai yleisemmin tarkasteltuna, olla todellakin puoleensa vetävän näköinen. Hyvännäköinen on siis se, miksi "ei-minkään-näköinen" voi tulla vahvemmalla meikkauksella, tyylikkäämmillä vaatteilla, huolitellummilla hiuksilla jne. Ja ennen kuin kukaan alkaa hermoamaan tästä määritelmästä, niin voisin sanoa, että tähän luokitteluun lasken itseni...

Sitten ovat vielä ns. helpot, eli nätti, söpö ja seksikäs. Seksikäs on puhtaasti asenne ja pukeutumiskysymys, tätä voi olla hyvin pitkälti kuka tahansa. Seksikkyys tulee myös ihmisestä sisältä, seksikäs on se nainen, joka tuntee itsensä, kantaa itsensä ja tietää olevansa nainen. Seksikkyys ei ole sitä "rinnat tyrkyllä" -olemista, vaan seksikkääksi voi tehdä pieni onnistunut flirtti, kauniit, salaperäiset silmät, pienet eleet ja ilmeet. Nätti taas on se naapurin tyttö. Se, jonka kasvot voisivat olla kauniit monen mielestä, mutta joista puuttuu "se jokin" joka tekisi niistä erityiset, mieleen jäävät, katseet kääntävät. Symmetriset, mutta ehkä liian "kiltit" ollakseen jotain muuta kuin nätit. Söpö menee sitten vielä asteen kiltimmiksi, usein jo lapsen kasvoja muistuttavaksi, ehkä hieman tyttömäisesti keimailevaksi. Söpö usein yrittää olla seksikäs tai hyvännäköinen, mutta on nätti kasvoiltaan ja epävarma luonteeltaan, joten päätyy muistuttamaan japanilaisten sarjakuvien suurisilmäistä tyttöä joka on hieman eksyksissä.

Löydätkö sinä tästä mitään järkeä? Olenko aivan hakoteilla sen suhteen, kun sanon että ei, maailmassa ei ole paljoa oikeasti kauniita naisia? Ja ei, teinit eivät yleensä ole kauniita, koska heiltä puuttuu vielä "se jokin" syvällisyys siitä kauneudesta.

Vielä kaukana "mahtavasta".

Tästä pääsemme vielä aasinsiltaa fitnekseenkin. Tuo teinien toistensa kilpaa kehuminen kun tulee esille aikuisilla naisilla fitness-harrastuksen parissa. Toisia kehutaan hirveästi, hehkutetaan maasta taivaisiin. Olen välillä miettinyt kuinka paljon tästä hehkutuksesta on tuota samaa teinien kaunis-sanan viljelemiseen rinnastettavaa, ja kuinka paljon vilpitöntä, kriittisesti arvioitua? Tarvitseeko kehujen ansaitsemista harkita edes kriittisesti? Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon fitness-harrastuksen parissa nuo kehut voivat aiheuttaa myös paineita. Teinit kun kehuvat toisiaan kauniiksi, ei se paineita kaiketi aiheuta: eihän sitä kauniimmaksi oikein itseään pysty muuttamaan, ja jos on jo kaunis, niin miksi pitäisikään? Fitness-harrastajilla sen sijaan tavoitteena on menestyminen kilpailuissa, jatkuva itsensä kehittäminen ja usein kasvaminen lihasten osalta. Tähän kun mennään jatkuvasti, kisoihin valmistautuvalle, hehkuttamaan sitä kuinka loistava, mahtava, upea jne. kyseinen ihminen on, niin ollaanko tässä kohtaa kannustamassa vaiko kasvattamassa paineita sen menestymisen suhteen? Kauneutta kun ei kukaan tule arvioimaan arkielämään, mutta fitness-harrastaja joutuu toteennäyttämään sen ulkonäöllisen "mahtavuutensa" niiden kaikkin hehkutusten jälkeen...

Että tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Seuraava blogiteksti kertoneekin sitten kaikkea muuta kuin vakavista tai terveellisistä asioista, eli luvassa joulupäivitys! Varoitan jo etukäteen että kuvissa tulee esiintymään epäterveellisiä, mutta varmasti hyvän makuisia ruokia, joulukoristeita, lahjoja ja muuta sen sellaista. :)

Hyvää joulua siis kaikille, ja muistakaa nauttia joulusta! Joulun jälkeen ehtii taas kiristellä treenejä ja syömisiä, ja murehtia arkisia asioita.

- Nea -