Reissut takana, tentit edessä.

Eipä oo taas hetkeen tullu kirjoteltua... Ja jotenkin tää kirjottaminen ei nytkään innostaisi, mutta no... Lyhyt katsaus tilanteeseen:

Tenttiin lukemista myrkytyksessä...

Koulu on mennyt ihan ok, mitä nyt vähän keskittymiskyky välillä hakusessa ja syöpään liittyvät jutut ottaa välillä koville. Mun tuuriani että niitä opiskellaan just nyt...

Fella... Fellasta me joudutaan nyt sit luopumaan. Yksinolo ei vaan luonnistu, niin ei pysty enää muuta tekemään. Ulvova ja stressaava koira kerrostalossa ei oo oikeen hyvä yhdistelmä, ei koiran eikä naapurienkaan kannalta. Ja kaikkea on kokeiltu tilanteen parantamiseksi. Uusi koti onneksi löytyi nopeasti, omakotitalosta jossa on jo entuudestaan koira. Nyt sitten aletaan pohtia että halutaanko jatkossa olla koiranomistajia, eli uskalletaanko hankkia toista koiraa...

Reissut. Niin, tuli käytyä Helsingissä, Tallinnassa ja Prahassa. Biletykset ei menny ihan nappiin, simahdin ekana biletysiltana jo tanssilattialle, joten toinen biletysilta vaihtuikin sitten hotellihuonehengailuun parhaiden kavereiden kesken. Onneksi seura oli siis mitä parhainta. :) Tallinnassakin väsymys ja jalkasäryt veivät iltasella voiton hyvin nopeasti, mutta kiva reissu silti. Ostin ystävän anime-teemallisia synttäreitä ajatellen vaalean peruukin itselleni, ja totesin näyttäväni se päässä aivan äidiltäni muutama vuosi takaperin. No, en valita, äitini on kaunis nainen. ;) Ja tosiaan, Tallinnassa huomasin että niin ne hiukset vaan varisee, eli se sentin siili jäi sitten sujuvasti tyynyliinoihin, pyyhkeisiin ja pipoihin...

Prahan reissu meni sitten vuorostaan vallan mainiosti, säät suosi ja vointi oli flunssasta huolimatta hyvä. Tuo flunssa ei nyt vaan tahdo millään parantua, yli kuukaus tässä tullu jo niiskuteltua... Mutta joo, Prahan reissulta kuvia löytyy Facebookista, eli täältä. Ja sitten muutama lisäkuva vielä tänne.

Jottei vaan pääse oikeasti laihtumaan...

Jotain kotiinvietäväksikin Prahasta... ;)

No ostin mie kotiin jotain muutakin. :D

Reissujen jälkeen saikin sitten todeta että oli herkut maistunu ja paino taas noussut, joten eihän tää laihduttaminen nyt ihan oo suunnitelmien mukaan menny. Mut ehkä se tästä. Tosin tänään on ollu taas herkkupäivä, osittain ton Fellan takia... Ja kyllä, tunnesyömistä, tunnistan sen oikein hyvin, mut jos ei muutakaan voi tehdä mielialan parantamiseksi? On tässä sentään muina päivinä tullu syötyä terveellisemmin ja kevyestikin, ja oon jopa innostunu kokeileen uusia reseptejä koulun kirjastosta löytämästäni Terveyskeittokirjasta.

Viime lauantaina keksin kyllä mielialannostattamiskeinon: kävin Fast Motors -firman toimintaan tutustumassa ja koeajamassa Nissan 370z:n. Ai että kun tuli autoharrastusajat mieleen... Aurinko paisto, poppi soi ja alla oli kiva auto. Vain ahtimen sakkausäänet puuttu. *virn* Mut sai se silti virneen naamalle.

Tulipahan taas kuvia tekstin joukkoon, mutta kai se on ihan hyvä asia? Nyt elämä painottuu seuraavat pari kuukautta hoidoissa käymisiin ja tentteihin lukemiseen. Ensi keskiviikkona on taas hoito ja lääkärin tapaaminen, saanen sillon tietää vähän tarkemmin mitä on tulevaisuudessa luvassa. Toivottavasti vaan seurantaa näiden hoitojen jälkeen...

Kesälle ois jo yksi ulkomaanreissu varattuna, mennään heinäkuussa Rodokselle viikoksi juhlistamaan tätini syntymäpäiviä. Asetin nyt itelleni tavotteen olla siihen mennessä terve ja 10 kiloa kevyempi. Saa nähdä miten käy...

- Nea -

Ja sithän ne läks...

Niin... Ne tosiaan läks. Siis hiukset. :D Mut palataanpa ensin hieman ajassa taaksepäin...

Hoidot siis alko uudelleen. Tai myrkytykset, kuten niitä nimitän. Tällä kertaa en saanu jäähattua päähän, eivätkä suositelleet edes jääpussia, kun myrkkyjä laitetaan nyt niin tujut määrät ettei jäät paljon auta. Hoitokäynti itessään meni ihan hyvin, eikä kummosia sivuvaikutuksiakaan tullut... Kunnes tuli päivä, jollon lääkäri soitti kertoakseen hyvät uutiset: ct-kuvauksessa ei ollut näkynyt mitään, eli suunniteltu hoitoaikataulu pitää. Samana päivänä huomasin että muutama varpaani on alkanut tuntumaan hieman puutuneelta, ja että hiusharjaan jäi aiempaa enemmän hiuksia. Siis huomattavasti enemmän.

Hah... Nyt ajateltuna sen päivän hiustenlähtö oli varsin vähäistä, verrattuna siis pariin seuraavaan päivään. :D Otinpa sitten pari päivää myöhemmin pari kuvaakin, ensin hiusten lähtöä naureskeltuani:

Ensimmäinen kuva otettu aamulla hiusharjasta irrotetuista, yhdellä harjauksella kertyneistä hiuksista... Toinen kuva olikin sitten samana päivänä suihkussa käynnin jälkeen tehdyn hiustenharjauksen saldo. :P Kyllä, sitä lähti. Seuraavana päivänä en sitten uskaltanutkaan enää avata edes hiuksiani letiltä kun tuntui että hiukset jää käteen... Ja siitähän se päätös sit synty, nyt kun ne kerta on joka tapauksessa lähdössä niin tehdään homma vähän helpommaks. Ja siitä kertookin sitten seuraava kuvasarja.

Että joo. Sinne ne sit läks. :D

Ja ei, elämä ei ole muuttunut muuten mitenkään hoitojen uudelleen alkamisen seurauksena. Lääkärille ilmoitin etten sairaslomaa ota, jollei sitten olo pahemmaksi muutu myöhemmin, mutta ainakin nyt käyn koulua kuten olin suunnitellutkin.

Kävin viime viikonloppuna jopa kuntosalilla, ja joogassa. Useamman kerran on tullut käytyä pitkillä lenkeillä Fellan kanssa, ja muutenkin oon touhunnu kuten ennenkin. Tästä on tietenkin kiittäminen sitä ettei niitä sivuvaikutuksia nyt ole kummoisia tullut, jollei tota hiusten lähtemistä ja pientä puutumisen tunnetta lasketa. Ja kun lääkäriltäkin sain luvan käydä maksimissaan kaksi "kevyttä" salitreeniä tekemässä viikossa, ja lisäksi luvan laihtua n. 10 kiloa kevään aikana niin no, siihen sit pyritään.

Ihan täydellisesti en voi kyllä sanoa että terveellisemmän ja kevyemmän ruokavalion noudattaminen ois sujunu. On tullu herkuteltua jonnin verran, ja käytyä mm. Speakeasyssä syömässä (Hervannassa, en suosittele, palvelu ei oikein pelannut...), joten painokaan ei ole päässyt putoamaan. Mut kunto on saattanu kasvaa, ja ehkä se painokin siitä jossain vaiheessa alkaa putoamaan kun hieman vielä skarppaa noita syömisiä. Se ei kyllä onnistu seuraavan parin viikon aikana, edessä kun on herkuttelumatka Tallinnaan ja parin päivän reissu Prahaan. :D Mut jos niiden jälkeen sit? Ja välissä? :)

Ja sit vielä kontrastikuvat peruukilla ja ilman. Perusnörtti vs. ybertietokonenörtti? :D Totesin heti alkuun että ei, en jaksa tota peruukkia tai jotain pipoja koko aikaa pitää joten niin lähipiirini ku ihmiset koulussa ja kuntosalilla saa nauttia mun hieman erikoisesta tyylistäni nyt sit sellasenaan... Jos nyt jotain ees mun hiustyylini tai sen puute kiinnostaa? :)

Huomenna oiskin sit taas eessä verikokeita, torstaina myrkytys ja ja... Koulun puolesta taitokokeita ja tenttiä. Ihana viikko. :P No, viikko onneks loppuu WinterWonderland-pippaloihin, Tallinnan reissuun ja loistavaan seuraan, ja kahden viikon hiihtolomaan, joten en valita. :)

- Nea -

Tai sitten ei...

Alotetaan hyvillä jutuilla:

Meksikon reissu meni mahtavasti! Voin kyllä suositella lämpimästi ko. paikkaa (niin hotellia kuin muutenkin) lomakohteeksi oikeastaan kenelle tahansa. Juuri sopivat kelit (lämmintä siis), ruoka oli hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi, harrastusmahdollisuuksia riitti ja nähtävää myös. Nähtiin mm. todella isoja merikilppareita, rauskuja (niin pieniä kuin valtavan isojakin), maya-pyramideja ja muita rakennelmia, pelikaaneja, värikkäitä kaloja, kauniita valkohiekkaisia rantoja ja ja...

Muutama kuva reissusta löytyy Facebookista, jollet ole niitä vielä sattunut katsomaan:
Meksikon reissukuvat

Jouluakin tuli vietettyä, ja olin ollut ilmeisesti kovin kiltti kun sain taas niin paljon ihania lahjoja. Kovasti joulupukki taisi olla sitä mieltä että liikuntaharrastusta on hyvä jatkaa, lahjoihin kun lukeutui paljon treenivaatteita, lahjakorttia kuntosalille ja proteiinipatukoita. :D Ja lahjakortti matkalle Italiaan. <3

Ja koulun penkille on palattu. Kuten sanotaan, koulussa on käytävä... :D Kauheella innolla käyny kouluhommiin käsiks, ja opintopisteitä yritän tahkoa nyt koko viime syksynkin edestä... Tai näin oli ainakin tarkoitus.

Sitten päästäänkin niihin huonoihin juttuihin. Eli eka kontrollikäynti lääkärissä paljasti sitten pahimmat pelkoni aiheellisiksi: uusi kasvain löytyi, ja hoidot siis kutsuvat jälleen. Leikkaus ja sädehoidot on tehty, joten nyt mennään sitten todella jytyillä lääkkeillä (myrkyillä), eli sytostaattihoidoilla. Lähtökohtana ois nyt se, että nyt lähtee sit kaikki kasvaimiin viittaavakin hengiltä. Ja nyt varmaan sit lähtee ne hiuksetkin... Mut se on oikeesti tässä kohtaa aika pieni murhe, vaikka mua näkeville ihmisille ehkä se näkyvin homma hoitojen vaikutuksista.

Sain siis tuosta uusimisesta tietää eilen. Tuore juttu siis... Voin sanoa että aina kun TAYSista soittavat niin luvassa on huonoja uutisia. :D Kaikki hyvät uutiset on sanottu päin naamaa...

Mutta joo, hoidot siis kutsuu taas, ja jo huomenna. Nyt sit jää nähtäväks että miten tällä kertaa nää tujummat lääkkeet vaikuttaa muhun, miten jaksan koulussa käydä (päätin etten oo jäämässä sairaslomalle jollei oikeesti tuu ihan pakottava tarve), ja ennen kaikkea miten hoidot tehoaa tautiin. Toivottavasti hyvin. Pakkohan niiden on.

Leuka rintaan ja uuteen taistoon siis.

- Nea -

Kyllä tää tästä...

No niin... Hoidot on siis ohi. Paljoa ei vielä hymyilytä, kun lantion seutu kipuilee edelleen, mutta muuten olo on kyllä koko ajan normalisoitumaan päin. Harmillista on sen sijaan se, että hiukset alkoivat lähteä tuossa juuri hoitojen loputtua. Ei siis mitenkään urakalla lähde, mutta huomattavissa määrin kuitenkin normaaliin verrattuna. Tässä nyt sitten pienellä kauhulla oottaa kuinka paljon noita hiuksia loppujen lopuks lähtee, selvitäänkö harvenemisella vai joutuuko sit kuitenkin turvautuun vielä peruukkiin... Yh...

Sitä terveellisempää ruokavaliota...
Kynttilänvalossa. :)

Tässä nyt kuitenkin yritetty palailla normaaleihin kuvioihin. Vähän terveellisempi ruokavalio, vähän kaloreiden laskemistakin, salilla oon nyt käyny kaks kertaa jne. Eka salikäynti oli kyllä aika tuskaa, en ollu tullu ees aatelleeks että mun treenivaatteni vois olla niin onnettoman pieniä mulle tällä hetkellä. Ihanasti tursus läskit. :D No, Lontoon reissu pelasti, ostin halvalla uusia treenivaatteita. Hyvä syy mullekin kerrankin shoppailla, vaikka shoppailut keskittykin vaan kolmeen eri kauppaan.

Ja kun ne kuvat taas kertoo (kuvatekstien avustamana) niin piristetäänpä tätä niillä, edellisestä tekstistä kun ei paljon kuvia löytynyt. :)

Mulla ja veljentytöllä oli valtavan iso hotellihuone. :D Tilan säästämiseksi naulakko oli sijoitettu sängyn yläpuolelle ja lavuaari huoneen puolelle, vessaan kun ei ois mahtunu. Asiallinen hotelli kyllä, ja loistavalla sijainnilla.

Shoppailut... Biletystarpeita (Cyberdog) Waterlandia ja WinterWonderlandia varten, ja uusia treenivaatteita (kaikki ei kuvissa), sekä äiteen mulle ostama hieno huppari. :D Mistä tulikin mieleen että pakko kehua kuinka ihana mies mulla on, osti mulle 2 päivän lipun WinterWonderlandiin synttärilahjaks. <3

Mitä tekee Harrodsilla ihminen, joka ei tajua mitään muodista, ja on persaukinen? No ottaa selfieitä pingviinin kanssa, tietenkin! :D Ja ostaa brownieita, kotiin viemisiks... Oli muuten hyviä. :P

Cyberdog, ja "myymälätanssijat".

 Kaikkea sitä Camdenistä löytyy... *ei sano muuta*

Äitini ja poliisit, Piccadilly Circuksella.

Portobello Roadin markkinoillakin tuli käytyä. Komiat oli joulukoristeet jo jollain, ja muutama muukin ihminen liikenteessä... Mukaan tarttui eläinkaupasta herkkuja Fellalle, ja pari käsintehtyä joulukoristetta. Ja kipeät jalat.

Hard Rock Cafen ribsit. Ja suklaapirtelö, tuplana. Kevyttä, on on...

 Harvemmin tulee vessanpönttöjä kuvattua, mutta Jamie Oliverin Jamie's Italian -ravintolassa oli vaan pakko... :D Ja tokihan sitä ruokaakin piti kuvata. Voin muuten suositella kyllä ruokapaikkana.

Kuvassa on mustekalan musteella värjättyä pastaa mustekalalla ja simpukoilla... Nam.

Ja kotimatka Norwegianilla (meno oli Ryanilla).

Että semmosta. Ei oo häävejä noi mun reissukuvat. :D Ja tuli mulla käytyä sentään Florence Nightingalen museossa, eli jotain uuttakin tuli nähtyä eikä ihan vaan shoppailtua ja syötyä.

Hmm... Postauksesta tulis kovin pitkä jos tähän samaan syssyyn alkaisin avautua noista sukupuolineutraaliin avioliittoon liittyevien asioiden osalta, jotka nyt päässä pyörii, joten katotaan josko niistä avautus sit seuraavaks. Nyt alkaa kuitenkin jo Meksikon reissuun valmistautuminen, löysin jopa päälle menevät (ei siis sopivat, vaan menevät) bikinit kaapista. :P

- Nea -

Fitness = syömishäiriö?

Jaahas... Kirjotellaanpa nyt hieman omaa näkemystä asiasta, joka on jo jonkin aikaa ollut ns. tapetilla. Tiiä sit onko tässä kenellekään mitään uutta tai ihmeellistä, mut no, ainakin tulee kirjotettua ajatukset ylös itelle. :)

Jollet jo tätä tiennyt minusta: olen tunnustautunut syömishäiriöiseksi. Ongelmanani on vuosia ollut ahmiminen. Siis oikea ahmiminen, tyyliin "syö kaapit tyhjäks ihan vaan syödäksesi jotain". Ja perkuleenmoiset tunnontuskat tietenkin tämän jälkeen. Tällä sitä on lihottu... Toinen ääripää on sitten ollu nää mun omat laihdutuskuurit, joiden aikana oon pahimmillaan syönyt vaan n. 500 kcal päivässä, yleensä vielä lähes nollahiilareilla, ja tottakai käyny salilla ja lenkillä jne. siinä samalla. Kuulostaako terveeltä? Ja ei, näillä ajoilla ei oo ollu mitään tekemistä fitneksen kanssa, ei sitten niin mitään... Koko fitnessmaailma on ollu mulle täysin vieras vielä pari vuotta takaperin.

Sitten tuli se fitnessharrastus. Mun pelastukseni, sanoisin. Valmentaja sano että nyt syödään että lihas kasvaa, ja kas, meikä söi ja lihas kasvo. Herkuttelin välillä, hyvällä omallatunnolla, mutta ahmimiseks homma ei oikeestaan koskaan karannu. Siis ei mitään kaapit tyhjäks -meininkiä. Söin keskimäärin 2000 kcal päivässä, sain kroppaan lihasta, rasva palo, tunsin oloni hyväks. Energiaa riitti, peilistä hymyili hyvässä kunnossa oleva ihminen takaisin.

Ja mitä sitten tapahtui? No, diagnosoitiin syöpä. Ja hoitojen alusta alkaen jokainen sairaanhoitaja ja lääkäri painotti syömisen tärkeyttä hoitojen aikana. Syömisen, mikä tässä kohtaa (moneen kertaan toistettuna) tarkoitti suositusta syödä erityisesti voita, kermaa ja sokeria. Ja leipää, voi kuinka tärkeää leipä onkaan. Puhumattakaan niistä juustoista ja jugurteista. Täysrasvaisista, light-tuotteiden käyttö on "kiellettyä". Minä tietenkin kiltisti tein työtä käskettyä, olihan kyse terveysalan ammattilaisista, jotka varmasti tietävät mitä tekevät... Lopputulos: paino lähti nousemaan. Nopeasti. Olotila paheni, eikä painonnousu asiaa auttanut. Ja kun asiasta puhuin hoitajille ja lääkäreille, sain vastauksen "Hieno homma että paino nousee, jatka samaan malliin! Paino ei sit sais lähtee putoomaan!" Jep jep...

No, pari viikkoa sitten yksi sairaanhoitaja otti puheeni painonnoususta ja sen myötä tapahtuvasta pään hajoamisesta vakavissaan. Ja hommasi minulle jutteluajan ravitsemusterapeutin kanssa. Ravitsemusterapeutti järkyttyi painonnousustani, mutta: kyseenalaisti että johtuuko nyt alkanut ahmiminen (ja kyllä, sitä se on taas pahasti muistuttanut) taustalla olevasta syömishäiriöstäni, eli fitnessharrastuksesta. Meinasin repiä peliverkkarini, noin kuvaannollisesti. Ihanaa, että ravitsemusalan ammattilainen heti vetoaa tuohon, luulisi että hänellä edes olisi jotain tietoa, eikä vain ennakkoluuloja. No, selvitettyäni taustani ennen fitnesstä muuttui onneksi myös ammattilaisen näkemys asiaan. Ja sain luvan palailla pikkuhiljaa "normaaliin" ruokavaliooni, eli siihen, mitä söin ennen hoitojen alkua. Ja painokin saa lähteä pikkuhiljaa laskusuuntaan.

Nyt sitten olen palaillut siihen itselleni hyvältä tuntuneeseen ruokavalioon, pikkuhiljaa. Painoon tuskin suurta vaikutusta tuolla vielä on ollut (vaaka on jossain hyvässä jemmassa, ja siellä pysyköön ainakin toistaiseksi), mutta henkisellä puolella merkitys tuntuu valtavalta. Ahmiminen hävisi samantien, vaikka annankin itselleni luvan vähän herkutellakin. Ja vaikka hoidot ovat vielä kesken, tunnen itseni hieman energisemmäksi, ja olen jopa jaksanut hieman palailla liikunnan pariin (parikymmentä minuuttia kerrallaan kevyttä liikuntaa, mutta kuitenkin). Tänään aamulla katsoin itseäni peilistä pitkästä aikaa niin, että en irvistänyt: mahan turvotus on jo vähän vähentynyt, ja jo tuo pieni asia paransi mielialaani. Suunta on taas oikea.

Voiko tästä päätellä siis jotain? No, tuskin mitään yleistettävää... Mutta kai ainakin sen, että fitness ei ole yhtä kuin syömishäiriö, vaan se voi myös olla se syömishäiriön poistava tekijä. Kunhan muistaa olla itselleen armollinen, nauttia elämästä ja olla menemättä äärimmäisyyksiin. Ja kuunnella ammattitaitoista valmentajaa, jos ja kun kisavalmennukseen lähtee. Eilen Ylen 1:ltä tulleessa A-Stuodio Talkissa puhuttiin että 20 viikkoa ennen kisoja mentäisiin 1000 kcal/päivä. EI NÄIN! Jopa tällainen vielä aloitteleva personal trainer ja bikini fitness -kilpailija tuon tietää vääräksi tavaksi päästä tavoitteisiin... Kokemus sen on opettanut.

Summa summarum: syökää, hyvät ihmiset, ja nauttikaa siitä syömisestä! Ja treenatkaa, ja nauttikaa siitäkin! Ja kas, elätte fitnesselämää. Kärsimättä. :)

- Nea -

Ääh... Ei niin ruusuista elämää.

Lenkkeilymaisemia parin viikon takaa...

Tjooh... Edellisestä tekstistä hetki vierähtänyt. Ei oo ollu ihan helppoja aikoja viime viikot, kiitos näiden jatkohoitojen, jotka nyt päällä on. Kotitreenit ja reippaat lenkit? Juu ei, ei todellakaan. Sen sijaan päivät on täyttäny väsymys, etova olo, sekaisin oleva maha ja hoitokäynnit. Ihanaa... No, oon sentään vähän ulkoillu, kiitos Fellan, ettei nyt ihan neljän seinän sisään oo linnottautunu.

Tätä vehjettä tullu nyt treffattua joka ikinen arkipäivä, tähän mennessä 17 kertaa. Vielä 11 jäljellä...

Eka sytostaattihoitokerta, tässä kohtaa vielä hymyilytti.

Näitä teki niin paljon mieli että oli pakko leipoa... Ja syödä 3, kun ei sit enää maistunutkaan.

Ihan ei oo ruokavalio ollu siistiä, joskin nyt suunta on parempi, kun sain lääkäriltä luvan jopa vähän laihtua. Painoa on kertyny sairauden toteamisen jälkeen jo 10 kiloa (ei paha 4 kuukaudessa *mutinaa*), joten on ainakin mistä laihtua. Hoitojen päätyttyä alkaakin sit ihan kunnon dieetti jotta sais ainakin pahimmat nesteturvotukset pois mahdollisimman pian. Nyt on jo aiemmin suositellut kermajuustot ja jäätelöt vaihdettu kurkkuun, tomaattiin ja mangoon, mutta leivästä en saa kuulemma luopua ennen hoitojen päättymistä... Joopa joo. No, maha on tosiaan ollu nyt niin sekasin että tällä läpivedolla ei taida ihan hirveesti olla väliä mitä lopulta syö, ja saatan laihtua jo ihan senkin takia vähän...

Fella näyttää nukkuessaan mielipiteensä mun voimattomasta olostani.

Eilen oli toiseksi viimeinen (järjestyksessään neljäs jatkohoitojen aikana) sytostaattihoitokerta. Alunperin oli tarkoitus että hoitokertoja ois kuus, mutta onneksi lääkäri oli tullut siihen tulokseen että viimeinen on hyvin pitkälti turha rasitus mulle vaan. Ikävämpi uutinen oli se, että lääke/myrkky mitä mulle on nyt lykätty meni vaihtoon mun korvien tinnittämisen johdosta. Kuulemma yleinen haittavaikutus ko. lääkkeestä, ja vaivan pitäis korjaantua lääkkeen kroppaan tuppaamisen jälkeen suht. pian... No, tilalle otettiin nyt sit se toinen lääke, josta aiemmin sain allergisen reaktion. Onneks asia huomioitiin muilla lääkkeillä (lisää kortisonia, jee) ja mitään ikäviä oireita ei tullu.

Pientä huvittumisen aihetta aiheutin muissa potilaissa ja sairaanhoitajissakin. Mulla oli ennen leikkausta sytostaattihoidoissa aina semmonen jäähattu päässä sen aikaa kun tuota nyt uudelleen aloitettua lääkettä annettiin. Jäähatun pointtina oli siis pienentää riskiä hiustenlähtöön, ja no, kai se sit toimikin kun kuontalo entisellään pysyi. Tulin sitten eilen aamulla moista ajatelleeksi, ja muistin sairaanhoitajan puhuneen että tuolla syöpäpolilla on aika pitkälti karsittu kaikesta kiitos säästöjen... No, pelkäsin että jäähatut on joutunu säästökuuriin, ja varauduin tilanteeseen pakkaamalla mukaan jääpalapusseja ja pakastimesta löytyneen parsakaalipussin kylmälaukkuun jonka kesän alussa ostin "fitnesseväille". Laukku osottautui toimivaksi (hyvä ostos ebaysta alle 5 eurolla) ja pelko jäähattujen puutteesta oikeaksi, joten ei kun askartelemaan märästä pyyhkeestä ja pakasteista omatekoinen jäähattu. :D Parsakaalit erityisesti herättivät hienoista hilpeyttä... Enkä kyllä ihmettele. :D

Parsakaali kuulemma ennaltaehkäisee syöpää...? Toivottavasti myös uusiutumisen. :D

Että semmosta... Sit vähän ilosempiin juttuihin, ainakin omalta kannalta. Koska rakas isoisäni aikanaan ainoana elämänohjeena minua opasti seuraavasti "Matkusta niin paljon ja niin kauan kuin vaan voit." niin tottahan tuota on aina pyrkinyt noudattamaan. Mutta varsinkin nyt kun "niin kauan kuin vaan voit" on iskenyt niin sanotusti päin näköä, niin no, nyt sitä aletaan todellakin noudattaa. Mieheni ehdotuksesta ostimme matkan Meksikoon joulukuuksi, pari viikkoa all-inclusive -hotellissa tekee varmasti meille molemmille hyvää tämän kaiken jälkeen. Ja kiitos ihanan äitini pääsen ennen tuota reissua käymään Lontoossa, johon olen ikävöinyt jo useamman vuoden! Lontooseen mennään äidin ja veljentytön kanssa, joten siellä on luvassa kulttuuria ja shoppailua. :) Rahatilanne ei toki kumpaankaan reissuun oikein olisi myöten, mutta no, veronpalautukset onneksi pelastavat tilannetta vähän, ja keväällä ehtii taas maksella luottovelkoja ja säästään seuraavaan reissuun... Reissut kuitenkin nyt semmonen henkireikä tän kaiken paskon olon keskellä että varmasti ovat jokaisen pennin väärti.

- Nea -