Ääh... Ei niin ruusuista elämää.

Lenkkeilymaisemia parin viikon takaa...

Tjooh... Edellisestä tekstistä hetki vierähtänyt. Ei oo ollu ihan helppoja aikoja viime viikot, kiitos näiden jatkohoitojen, jotka nyt päällä on. Kotitreenit ja reippaat lenkit? Juu ei, ei todellakaan. Sen sijaan päivät on täyttäny väsymys, etova olo, sekaisin oleva maha ja hoitokäynnit. Ihanaa... No, oon sentään vähän ulkoillu, kiitos Fellan, ettei nyt ihan neljän seinän sisään oo linnottautunu.

Tätä vehjettä tullu nyt treffattua joka ikinen arkipäivä, tähän mennessä 17 kertaa. Vielä 11 jäljellä...

Eka sytostaattihoitokerta, tässä kohtaa vielä hymyilytti.

Näitä teki niin paljon mieli että oli pakko leipoa... Ja syödä 3, kun ei sit enää maistunutkaan.

Ihan ei oo ruokavalio ollu siistiä, joskin nyt suunta on parempi, kun sain lääkäriltä luvan jopa vähän laihtua. Painoa on kertyny sairauden toteamisen jälkeen jo 10 kiloa (ei paha 4 kuukaudessa *mutinaa*), joten on ainakin mistä laihtua. Hoitojen päätyttyä alkaakin sit ihan kunnon dieetti jotta sais ainakin pahimmat nesteturvotukset pois mahdollisimman pian. Nyt on jo aiemmin suositellut kermajuustot ja jäätelöt vaihdettu kurkkuun, tomaattiin ja mangoon, mutta leivästä en saa kuulemma luopua ennen hoitojen päättymistä... Joopa joo. No, maha on tosiaan ollu nyt niin sekasin että tällä läpivedolla ei taida ihan hirveesti olla väliä mitä lopulta syö, ja saatan laihtua jo ihan senkin takia vähän...

Fella näyttää nukkuessaan mielipiteensä mun voimattomasta olostani.

Eilen oli toiseksi viimeinen (järjestyksessään neljäs jatkohoitojen aikana) sytostaattihoitokerta. Alunperin oli tarkoitus että hoitokertoja ois kuus, mutta onneksi lääkäri oli tullut siihen tulokseen että viimeinen on hyvin pitkälti turha rasitus mulle vaan. Ikävämpi uutinen oli se, että lääke/myrkky mitä mulle on nyt lykätty meni vaihtoon mun korvien tinnittämisen johdosta. Kuulemma yleinen haittavaikutus ko. lääkkeestä, ja vaivan pitäis korjaantua lääkkeen kroppaan tuppaamisen jälkeen suht. pian... No, tilalle otettiin nyt sit se toinen lääke, josta aiemmin sain allergisen reaktion. Onneks asia huomioitiin muilla lääkkeillä (lisää kortisonia, jee) ja mitään ikäviä oireita ei tullu.

Pientä huvittumisen aihetta aiheutin muissa potilaissa ja sairaanhoitajissakin. Mulla oli ennen leikkausta sytostaattihoidoissa aina semmonen jäähattu päässä sen aikaa kun tuota nyt uudelleen aloitettua lääkettä annettiin. Jäähatun pointtina oli siis pienentää riskiä hiustenlähtöön, ja no, kai se sit toimikin kun kuontalo entisellään pysyi. Tulin sitten eilen aamulla moista ajatelleeksi, ja muistin sairaanhoitajan puhuneen että tuolla syöpäpolilla on aika pitkälti karsittu kaikesta kiitos säästöjen... No, pelkäsin että jäähatut on joutunu säästökuuriin, ja varauduin tilanteeseen pakkaamalla mukaan jääpalapusseja ja pakastimesta löytyneen parsakaalipussin kylmälaukkuun jonka kesän alussa ostin "fitnesseväille". Laukku osottautui toimivaksi (hyvä ostos ebaysta alle 5 eurolla) ja pelko jäähattujen puutteesta oikeaksi, joten ei kun askartelemaan märästä pyyhkeestä ja pakasteista omatekoinen jäähattu. :D Parsakaalit erityisesti herättivät hienoista hilpeyttä... Enkä kyllä ihmettele. :D

Parsakaali kuulemma ennaltaehkäisee syöpää...? Toivottavasti myös uusiutumisen. :D

Että semmosta... Sit vähän ilosempiin juttuihin, ainakin omalta kannalta. Koska rakas isoisäni aikanaan ainoana elämänohjeena minua opasti seuraavasti "Matkusta niin paljon ja niin kauan kuin vaan voit." niin tottahan tuota on aina pyrkinyt noudattamaan. Mutta varsinkin nyt kun "niin kauan kuin vaan voit" on iskenyt niin sanotusti päin näköä, niin no, nyt sitä aletaan todellakin noudattaa. Mieheni ehdotuksesta ostimme matkan Meksikoon joulukuuksi, pari viikkoa all-inclusive -hotellissa tekee varmasti meille molemmille hyvää tämän kaiken jälkeen. Ja kiitos ihanan äitini pääsen ennen tuota reissua käymään Lontoossa, johon olen ikävöinyt jo useamman vuoden! Lontooseen mennään äidin ja veljentytön kanssa, joten siellä on luvassa kulttuuria ja shoppailua. :) Rahatilanne ei toki kumpaankaan reissuun oikein olisi myöten, mutta no, veronpalautukset onneksi pelastavat tilannetta vähän, ja keväällä ehtii taas maksella luottovelkoja ja säästään seuraavaan reissuun... Reissut kuitenkin nyt semmonen henkireikä tän kaiken paskon olon keskellä että varmasti ovat jokaisen pennin väärti.

- Nea -