Että semmosta...

Jep jep... Ilme sen
kertoo...

Jotkut ovat blogini hiljaisuudesta päätelleetkin että ei oo ihan ruusuilla tanssimista ollu viime kuukaudet... Joo, ei, ei oo todellakaan ollu. Teenpä siis tiivistetyn katsauksen menneeseen... Kuvilla höystettynä.

Elikkäs... Huhtikuussa kipeyty alavatsa, tarkemmin ottaen oikea puoli... Viime syksyn leikkauksen seurauksena tullut serooma tulehtui. Tulehdusta ei kuitenkaan voitu "virallisesti" todeta, kun ultraäänitutkimukset eivät osoittaneet tulehduksen merkkejä. Ei riittänyt että tulehdusarvot olivat koholla ja kuvailin alavatsan kipua selkeäksi tulehduskivuksi. No, kipeää vatsaa sitten varoi tuolla oikealla jalalla, ettei painaisi tai venyisi, eli oikean jalan liikerata oli vajaata. Tätä kun jatkui (kipujen kovetessa) pari kuukautta, niin jumiinhan nuo oikean nivustaipeen lihakset meni, ja issiaskin alkoi pitkästä aikaa vaivaamaan.

Ai vähän turpos...?

Kesäkuussa pet-ct -kuvauksessa vihdoin todettiin että todellakin, tulehdushan siellä on. Samalla todettiin että merkkejä syöpäsoluista ei näkynyt. Hyvä niin... Mutta no, ennen kuin pääsin serooman tyhjennykseen kramppasivat nuo nivustaipeen lihakset täysin. Meni siis jotakuinkin kaksi kuukautta niin, että en pystynyt kävelemään kunnolla, ja vielä viikon verran niin etten pystynyt oikeastaan ollenkaan kävelemään. Matkaan mahtui yhteensä pari viikkoa suonensisäisiä antibiootteja, hieman enemmän pillerimuodossa antibiootteja, purkkikaupalla särkylääkkeitä... Kaiken päätteeksi minulle laitettiin laskimoportti, sillä lääkäri tuli siihen tulokseen että halutaan ottaa (taas) varman päälle ja jatketaan Avastin-lääkettä vielä vuoden verran, kolmen viikon välein. Ja mulla alko suonet loppumaan kesken käsistä...

Mutta joo, nyt ollaan toivuttu kuukaus tosta kaikesta kärsimyksestä, ja pystyn jo suht. normaalisti kävelemään. Kunto on nollissa vieläkin, mutta kohenee hyvää tahtia kävelemisen myötä. Alavatsassa on kiva (kipeä) reikä (no ei se nyt enää varsinainen reikä oo, mut...) serooman tyhjennyksen ja sen jälkeen viikon ajan olleen dreenin myötä. mutta kaippa sekin siitä paranee pikkuhiljaa.

Ja sit niitä kivoja juttuja. Meille tuli vauva! Toki vauvan hoito oli aika lailla mieheni ja vanhempieni vastuulle mun ollessa huonoimmillani, mutta kuitenkin. Joten saanen esitellä, poikamme Odin (Pitahaya Auringonnousu):

Nopeesti ne lapset kasvaa... Odinilla nyt jo ikää 4,5 kuukautta.

Ja tein mie keväällä ja alkukesästä muutakin ku sairastin:

Kävin ystäväni Emman kanssa MadPride-kulkueessa käppäilemässä, pieni ele hyvän tarkoituksen puolesta. Ja yllätin ehkä itsenikin menemällä Tehy Opiskelijat -vuosikokoukseen... Ja asettumalla siellä ehdolle hallitukseen. Ja kaiken kukkuraksi tulin valituksi. Hieman nyt alku hommassa takkuillut sairastelun vuoksi, mutta teen kyllä parhaani seuraavan vuoden aikana hommassa! :)

Tehtiin myös reissu Rodokselle, jonne sentään pääsin (lähtö oli viikko sen jälkeen kun olin viettänyt viikon sairaalassa...).

Yhden päivän kulkine, päästiin kierteleen vähän saarta.

Oma lääkärini varmisti että terveiset tulivat perille, kun ei sairaalasta kotiutuessa nähty... :D

 Ja käytiin myös Nikon kanssa leikkimässä turisteja Tampereella:

Nyt sit tosiaan vaan toivutaan... Kuntoa paremmaksi, painoa alas (kävi jo yli 70-kilossa, aika hurjaa...) ja palaillaan pikkuhiljaa kouluhommienkin pariin. Mulla piti olla nyt elokuussa perusharjoittelu, mutta kun kunto ei oikein antanut myöten, otin "kuntoutuslomaa" elokuun. Syyskuussa sitten uusi yritys perusharjoittelun suhteen. Liikkumisen suhteen on vieläpä fysioterapeutti nyt apuna, tänään pääsen mm. kokeilemaan vesijuoksua. :D

Tossa yllä vasemmalla olevassa kuvassa osottelen siis sitä laskimoporttia, joka kyllä näkyy... Mutta no, vuosi sitä pitää kestää, ja jos nyt se on pahinta tässä tulevaisuudessa terveyden ja hyvinvoinnin osalta niin kyllä ton kestää. Komee arpi siitä kyllä jää väkisinkin muistoksi. Syksyn mittaa mulla on edessä uusi pet-ct -kuvaus, jolla varmistellaan tuon sairauden tilannetta, joten sit saa taas pitää peukkuja, mut nyt yritän elää vaan mahdollisimman normaalia elämää, ja uskoa ja toivoa että sairaus ois nyt oikeesti voitettu. Sain myös koulun puolesta varmistuksen että pääsen ensi keväänä vaihtoon Espanjaan, joten nyt pitäisi selvitellä saako noita mun lääkityksiäni järjestettyä siellä hoidettaviks... Mut kova ois tahto päästä reissuun! Espanjan kielen kertaaminen on jo aloitettu. :)

Saiskohan sitä jatkossa taas vähän useemmin päiviteltyä tätä blogia?

- Nea -

Reissut takana, tentit edessä.

Eipä oo taas hetkeen tullu kirjoteltua... Ja jotenkin tää kirjottaminen ei nytkään innostaisi, mutta no... Lyhyt katsaus tilanteeseen:

Tenttiin lukemista myrkytyksessä...

Koulu on mennyt ihan ok, mitä nyt vähän keskittymiskyky välillä hakusessa ja syöpään liittyvät jutut ottaa välillä koville. Mun tuuriani että niitä opiskellaan just nyt...

Fella... Fellasta me joudutaan nyt sit luopumaan. Yksinolo ei vaan luonnistu, niin ei pysty enää muuta tekemään. Ulvova ja stressaava koira kerrostalossa ei oo oikeen hyvä yhdistelmä, ei koiran eikä naapurienkaan kannalta. Ja kaikkea on kokeiltu tilanteen parantamiseksi. Uusi koti onneksi löytyi nopeasti, omakotitalosta jossa on jo entuudestaan koira. Nyt sitten aletaan pohtia että halutaanko jatkossa olla koiranomistajia, eli uskalletaanko hankkia toista koiraa...

Reissut. Niin, tuli käytyä Helsingissä, Tallinnassa ja Prahassa. Biletykset ei menny ihan nappiin, simahdin ekana biletysiltana jo tanssilattialle, joten toinen biletysilta vaihtuikin sitten hotellihuonehengailuun parhaiden kavereiden kesken. Onneksi seura oli siis mitä parhainta. :) Tallinnassakin väsymys ja jalkasäryt veivät iltasella voiton hyvin nopeasti, mutta kiva reissu silti. Ostin ystävän anime-teemallisia synttäreitä ajatellen vaalean peruukin itselleni, ja totesin näyttäväni se päässä aivan äidiltäni muutama vuosi takaperin. No, en valita, äitini on kaunis nainen. ;) Ja tosiaan, Tallinnassa huomasin että niin ne hiukset vaan varisee, eli se sentin siili jäi sitten sujuvasti tyynyliinoihin, pyyhkeisiin ja pipoihin...

Prahan reissu meni sitten vuorostaan vallan mainiosti, säät suosi ja vointi oli flunssasta huolimatta hyvä. Tuo flunssa ei nyt vaan tahdo millään parantua, yli kuukaus tässä tullu jo niiskuteltua... Mutta joo, Prahan reissulta kuvia löytyy Facebookista, eli täältä. Ja sitten muutama lisäkuva vielä tänne.

Jottei vaan pääse oikeasti laihtumaan...

Jotain kotiinvietäväksikin Prahasta... ;)

No ostin mie kotiin jotain muutakin. :D

Reissujen jälkeen saikin sitten todeta että oli herkut maistunu ja paino taas noussut, joten eihän tää laihduttaminen nyt ihan oo suunnitelmien mukaan menny. Mut ehkä se tästä. Tosin tänään on ollu taas herkkupäivä, osittain ton Fellan takia... Ja kyllä, tunnesyömistä, tunnistan sen oikein hyvin, mut jos ei muutakaan voi tehdä mielialan parantamiseksi? On tässä sentään muina päivinä tullu syötyä terveellisemmin ja kevyestikin, ja oon jopa innostunu kokeileen uusia reseptejä koulun kirjastosta löytämästäni Terveyskeittokirjasta.

Viime lauantaina keksin kyllä mielialannostattamiskeinon: kävin Fast Motors -firman toimintaan tutustumassa ja koeajamassa Nissan 370z:n. Ai että kun tuli autoharrastusajat mieleen... Aurinko paisto, poppi soi ja alla oli kiva auto. Vain ahtimen sakkausäänet puuttu. *virn* Mut sai se silti virneen naamalle.

Tulipahan taas kuvia tekstin joukkoon, mutta kai se on ihan hyvä asia? Nyt elämä painottuu seuraavat pari kuukautta hoidoissa käymisiin ja tentteihin lukemiseen. Ensi keskiviikkona on taas hoito ja lääkärin tapaaminen, saanen sillon tietää vähän tarkemmin mitä on tulevaisuudessa luvassa. Toivottavasti vaan seurantaa näiden hoitojen jälkeen...

Kesälle ois jo yksi ulkomaanreissu varattuna, mennään heinäkuussa Rodokselle viikoksi juhlistamaan tätini syntymäpäiviä. Asetin nyt itelleni tavotteen olla siihen mennessä terve ja 10 kiloa kevyempi. Saa nähdä miten käy...

- Nea -

Ja sithän ne läks...

Niin... Ne tosiaan läks. Siis hiukset. :D Mut palataanpa ensin hieman ajassa taaksepäin...

Hoidot siis alko uudelleen. Tai myrkytykset, kuten niitä nimitän. Tällä kertaa en saanu jäähattua päähän, eivätkä suositelleet edes jääpussia, kun myrkkyjä laitetaan nyt niin tujut määrät ettei jäät paljon auta. Hoitokäynti itessään meni ihan hyvin, eikä kummosia sivuvaikutuksiakaan tullut... Kunnes tuli päivä, jollon lääkäri soitti kertoakseen hyvät uutiset: ct-kuvauksessa ei ollut näkynyt mitään, eli suunniteltu hoitoaikataulu pitää. Samana päivänä huomasin että muutama varpaani on alkanut tuntumaan hieman puutuneelta, ja että hiusharjaan jäi aiempaa enemmän hiuksia. Siis huomattavasti enemmän.

Hah... Nyt ajateltuna sen päivän hiustenlähtö oli varsin vähäistä, verrattuna siis pariin seuraavaan päivään. :D Otinpa sitten pari päivää myöhemmin pari kuvaakin, ensin hiusten lähtöä naureskeltuani:

Ensimmäinen kuva otettu aamulla hiusharjasta irrotetuista, yhdellä harjauksella kertyneistä hiuksista... Toinen kuva olikin sitten samana päivänä suihkussa käynnin jälkeen tehdyn hiustenharjauksen saldo. :P Kyllä, sitä lähti. Seuraavana päivänä en sitten uskaltanutkaan enää avata edes hiuksiani letiltä kun tuntui että hiukset jää käteen... Ja siitähän se päätös sit synty, nyt kun ne kerta on joka tapauksessa lähdössä niin tehdään homma vähän helpommaks. Ja siitä kertookin sitten seuraava kuvasarja.

Että joo. Sinne ne sit läks. :D

Ja ei, elämä ei ole muuttunut muuten mitenkään hoitojen uudelleen alkamisen seurauksena. Lääkärille ilmoitin etten sairaslomaa ota, jollei sitten olo pahemmaksi muutu myöhemmin, mutta ainakin nyt käyn koulua kuten olin suunnitellutkin.

Kävin viime viikonloppuna jopa kuntosalilla, ja joogassa. Useamman kerran on tullut käytyä pitkillä lenkeillä Fellan kanssa, ja muutenkin oon touhunnu kuten ennenkin. Tästä on tietenkin kiittäminen sitä ettei niitä sivuvaikutuksia nyt ole kummoisia tullut, jollei tota hiusten lähtemistä ja pientä puutumisen tunnetta lasketa. Ja kun lääkäriltäkin sain luvan käydä maksimissaan kaksi "kevyttä" salitreeniä tekemässä viikossa, ja lisäksi luvan laihtua n. 10 kiloa kevään aikana niin no, siihen sit pyritään.

Ihan täydellisesti en voi kyllä sanoa että terveellisemmän ja kevyemmän ruokavalion noudattaminen ois sujunu. On tullu herkuteltua jonnin verran, ja käytyä mm. Speakeasyssä syömässä (Hervannassa, en suosittele, palvelu ei oikein pelannut...), joten painokaan ei ole päässyt putoamaan. Mut kunto on saattanu kasvaa, ja ehkä se painokin siitä jossain vaiheessa alkaa putoamaan kun hieman vielä skarppaa noita syömisiä. Se ei kyllä onnistu seuraavan parin viikon aikana, edessä kun on herkuttelumatka Tallinnaan ja parin päivän reissu Prahaan. :D Mut jos niiden jälkeen sit? Ja välissä? :)

Ja sit vielä kontrastikuvat peruukilla ja ilman. Perusnörtti vs. ybertietokonenörtti? :D Totesin heti alkuun että ei, en jaksa tota peruukkia tai jotain pipoja koko aikaa pitää joten niin lähipiirini ku ihmiset koulussa ja kuntosalilla saa nauttia mun hieman erikoisesta tyylistäni nyt sit sellasenaan... Jos nyt jotain ees mun hiustyylini tai sen puute kiinnostaa? :)

Huomenna oiskin sit taas eessä verikokeita, torstaina myrkytys ja ja... Koulun puolesta taitokokeita ja tenttiä. Ihana viikko. :P No, viikko onneks loppuu WinterWonderland-pippaloihin, Tallinnan reissuun ja loistavaan seuraan, ja kahden viikon hiihtolomaan, joten en valita. :)

- Nea -