Ruokaa!

Kävinpä toissailtana kuuntelemassa Fitnestä hyvällä sykkeellä -yhdistyksen järjestämän luennon aiheesta "Mikä tekee syömisestä hankalaa?", luennoijana Anna Ojala (elintarviketieteiden maisteri ja ravitsemusasiantuntija). Luennon voisi tiivistää seuraavasti: Kaikille ei toimi samat ruokavaliot, jos joku tökkii niin parempi vaihtaa kuin pakottaa itseään. Parempi syödä vaikka sontaa tarpeeksi kuin aivan liian vähän terveellisesti. Anna Ojala itse suosii If It Fits Your Macros -ruokavaliota, eli kalorit ja makrot määritelty, mutta syöminen niiden puitteissa vapaata. Painotti myös valmentajan vastuuta huolehtia siitä, että suhtautuu jokaiseen valmennettavaan yksilönä.

Pari kuvaa kalvosulkeisista, pahoittelen kuvien huonoa laatua...

Mielenkiintoinen luento kyllä, ja valitettavasti muutamissa ei-niin-hyvissä asioissa tunnisti itsensä. Tieto ei kuitenkaan näissä asioissa lisää tuskaa, ja sain myös vahvistusta joillekin omista ajatuksistani.

Eilen tulikin sitten käytyä taas salilla, vaikka alunperin piti pitää treenivapaa. Nyt on sitten paikat ihan tosissaan kipeenä yläkropasta, mut eipä tuo haittaa, tänään kun on se treenivapaa sitten. :) Salitreenin sijaan tänään kirmasin Fellan kanssa heti herättyäni aamulenkille, pitkästä aikaa kunnollinen puolen tunnin reipas kävely/hölkkä. Taidettiin molemmat tykätä. :) Itellä ainakin oli varsin hyvä fiilis, ja aamu alkokin varsin kivasti noin.

Koulusta kun on hiihtoloma niin aikaa on, joten kirpparipöytä on taas pystyssä Radiokirppiksellä, josko sieltä saisi vähän rahoitusta näille harrasteille... Toki samalla, kun tänään kävin kirpparipöytää siivoamassa niin no, tuli sitten piipahdettua hieman ostoksilla Fitnesstukussa ja Sokoksella. Mies jo nauro mun ostoksistani että välineurheilu alkaa saada jo ihan uuden merkityksen...:D

Vähän erilaisia ruoka-aineksia ku aiemmin, ja uusia lisäravinteita... Katotaan mitä kroppa tuumaa. :)

Tuo kuva osui silmiin kirpparilla käydessä, juliste siis kyseessä... Jotenkin osu ja uppos, meikä kun ei oo koskaan ollut arka mielipiteitään sanomaan. Tosin tietty itsesuojeluvaisto mulla kyllä toimii, eikä aina tuu kaikkea sanottua vaikka mieli tekis... Mut ehkä se on kuitenkin ihan hyvä että osaa aatella välillä vähän sitä hetkeä pidemmällekin? Mutta rohkeutta olla oma itsensä, sitä pitää arvostaa ja vaalia. Tätä oon hyvälle ystävällekin tässä toitotellut viime aikoina tiuhaan tahtiin, mutta kyllä, itelläkin on vielä siinä itseluottamuksen rakentamisessa paikotellen töitä. :)

- Nea -